Keskellä koulun pihaa on tukkiaita. On märkää, mutta minä kiipeän yhdelle pystytukille seisomaan. Ärrän myyjä juo kaakaota, Maajussi polttaa.
"Lintu hei?" Ärrän myyjä sanoo ja hymyilee hämillään. Seison molemmat jalat tukille ahdettuna ja yritin pysyä pystyssä. Siellä kolmen metrin korkeudessa oli hauskaa ja rauhallista
"No?"
"Ei mitää", Ärrän myyjä katsoo kauas.
"Ei tääl ees oo ketää, paitsi noi pikkukakarat tuol kentällä", Maajussi sanoo ja polttaa tupakan loppuun. Hyppään alas ja menemme sisälle.

Tunnin päästä kävelen Myyjän, Maajussin ja TuplaCeen ohitse Tukihenkilön kanssa. Olin sanonut Myyjälle, että nähdään välkällä. Ei sitten nähty. Vaihdan muutaman sanan tiukkaan sävyyn ja nurkan takana manaan Tukinhenkilölle, että en ymmärrä, en jaksa, en kestä, ärsyttää. Ja kuka ärsyttää? Ärrän myyjä! Se ja sen perjantait pullojen kanssa. Sen huono kuulo. Sen hajamielisyys. Se kun se katsoo peiliin sata kertaa tunnissa.
Se kun se on muuttunut.
Kun sitä nolottaa, jos seison tukin päällä. Tai hypin keskellä käytävää. Tai pyörin ruotsin luokan edessä. Tai hypin portaita alas. Tai seison kivellä. Miksi se tekee niin? Omapa on häpeäni, paitsi ei ole. Ei minua hävetä tuollaiset jutut.

Keväällä istuimme Fab Fiven kanssa Ruttopuistossa ja hänen teki mieli tehdä kärrynpyöriä ja voltteja. Hetken tuumittuaan hän teki niitä. Ei siinä sen kummempaa. Ei minua alkanut hävettämään. Ei häntä hävettänyt. Hän teki, minä taputin, oli hauskaa.

Sanoin mesessä Myyjälle, vitsiksi naamioituna, että en pidä sen juomistahdista. Kuulemma on helpompaa olla joidenkin ihmisten kanssa, jos on vähän juonut. Ei se ole normaalia? Hauskaa? Tarpeellista? Tänään kuulemma mennään jonnekin, missä on uusia ihmisiä ja siellä on helpompi sitten tutustua niihin vähän maistissa.

MITÄ?!

No, joka tapauksessa. Rahapulasta huolimatta Myyjä oli saanut Anis-viinapullon, joka on tujua kamaa. Sitä se kaataa nyt jossain.

Onko se minun syyni, että ärsyynnyn? Siltä se tuntuu. Että minä en ole tietynlainen, en kestä joitain juttuja.
Okei, sisälläni kannan vaaleahiuksista salaisuutta, mutta näin on helpompi olla, kuitenkin.
Mutta silti.

En ikävöi Bestistä ja ajoittain haluaisin ravistella Myyjää. Kumpikin on muuttunut. Tai ei, Bestis ei ole. Bestiksellä on vain uusia rooleja, joiden persoonista en pidä. Kiittämätön ihminen.

On muuten erittäin hankala lakkoilla, jos joku istuu kahdenkymmenen sentin päähän reppu sinun kasvojasi päin. Minä kun YRITIN siinä pöydän ääressä tehdä historian tehtäviä, mutta se vähän sitten meni siinä, kun joku istahtaa siihen pöydälle.
Inhoan sitä poikamiestä (= ei enää poika, mutta ei vielä mies by Birdie)! Inhoan niin paljon. Elämä olisi paljon yksinkertaisempaa ilman sitä.
Tai ilman lakkoa.
Minun ajattelua.
Muita ihmisiä.

Mutta lakko pitää, koska siitä on ollut mainintaa muuallakin kuin täällä. Se on osa itsesuojelua, joka on tervettä.

Hissanparillani on 80% mahdollisuudella possunuha. Minä aivastelen täällä vainoharhaisena nenääni tukkoon at the moment. Mutta niin, ihan sama. Ei minua possunuhat pelota. Tätinainen on luvannut leposijan heidän luotaan ja kaapissa on ruokaa. Puhelin toimii, netti toimii, posti tippuu luukusta, asun alimmassa kerroksessa... Ei hätää. Menen kohta nukkumaan (mittaan ensin lämmön).

Maanantaina on aika psyk.polille. Toivottavasti työntekijäni ei muista, että mitä meidän piti käsitellä tällä kertaa...

Keskiviikkona on lääkäri. Siitä mahdollisesta paniikkihäiriöstä.

Tiistain nilkan taittamisen (no, ei se 90 astetta vääntynyt, vähän vain. niin, että tuntui.) jälkeen nilkka on turvonut. Eilen se oli parempi, tänään turvonnut, koska eilen lenkkeilin. Joudun kohta pyörätuoliin ja sitten en enää ikinä saa juosta. Itkisin.

Aivastus.

Mittari on kainalossa. Ei kuumetta. (Vielä.)

Antakaa muuten anteeksi ihan kauheat kirjoitusvirheeni kaikissa kirjoituksissa! Kirjoitan näitä vauhdilla ja en ikinä oikolue, koska olen sokea virheilleni. Huomaan ne kuitenkin aina päivän parin päästä kun luen itse suoraan blogista tekstejä. Kauhean noloa! Mutta toivottavasti sanoma tulee perille, jos jotain mokia en huomaa ja korjaa. Kuitenkin virheet ovat yleensä luokkaa "kirjaimet väärinpäin".

Nyt RÖH RÖH, OINK OINK ja off to bed.

P.S. Olen lievästi jäänyt koukussa Salkkareihin...