Istun juuri tällä hetkellä sängylläni jalat täristen ja hieman huonovointisena. Kasvoillani on silti leveä hymy - minä kävin juoksemassa.
En sitten tiedä, että oliko se jotain pohjanmaalaista ittepäisyyttä, mutta päätin juosta helvetin pitkät ja saman verran jyrkät portaat alhaalta ylös. Hyvin meni, hyvin meni.. Ylhäältä näkyi muuten erittäin kauniit maisemat Helsingistä, mutta minulla ihailu jäi vähän vähemmälle. Yritin hengittää. Saatuani sitten hengityksen tasaisemmaksi, päätin lähteä kotiin päin. Sinne oli kuitenkin matkaa sellainen 1,5 kilometriä, noin. Portaiden alapäässä pysähdyin ja huomasin, että jalat tärisee. Olin varmaan mielenkiintoinen näky tullessani kotiin.

Ei tässä kummempia. Kahvit olin keitellyt jo aiemmin valmiiksi termariin ja suihkun jälkeen otin maailman rumimman persikka-kermavaahto-ihan vähän banaania ja suklaata-kakun jääkaapista. Kyllähän tämä menee. Tai sitten ei. Aavistuksen liian makeaa. Otetaanpas kahvia. Ihan vain vastapainoksi. Nam. Sille kahville.

Näin viime yönä Blondista unia. Hän siis oli niissä kaikissa jotenkin taustalla. Pelaamassa jalkapalloa, syömässä ruokalassa ja niin edelleen. Heräilin aamulla jälleen Metallican piipitykseen (herätysääni) ja sanoin siinä vielä osittain unessa muutamankin kerran: "Mä inhoan Blondi Blondessonia". Laitoin torkun päälle ja torkahtelin siinä. Aina kun havahduin, toistin puoliääneen nuo samat sanat: "Mä inhoan Blondi Blondessonia". Ne eivät ole totta, mutta minkäs unilleen ja unitörttöjutuilleen voi?

Hiusväri tuoksuu ihanalle. Hiusvärin hoitoaine tuoksuu ihanalle. Kylpyhuoneeni tuoksuu molemmille, hih.

Se kirjoitus, jonka kanssa olen elänyt nyt kolme päivää, on todellla innostava. Minä ajattelen sitä ja sen päähenkilöä ihan jatkuvasti. Sen verran paljastan, että päähenkilö on todellinen henkilö, mutta ei enää kuitenkaan kovin todellinen. Hmm, siinäpä pähkinä purtavaksi. Kirjoitan tekstiä melkein yhtä salamyhkäisesti. Seinällä komeilee tuo päähenkilö (juliste) ja välillä googlailen faktoja, mutta nimeä en paljasta missään kohdassa. Yritän ujuttaa sinne tänne pieniä vinkkejä.

Ehdottomasti liian makeaa tämä kakku, yhhyh.

Eräs uusvanha ystävä (tukipilarini Blondi-/miesasioissa koulussa) laittoi tänään viestiä, että olisi perjantaina tulossa sen on-mutta-ei-ole-vaikka-siis-ehkä-onkin-silloin-tällöin-vaan-ei-koskaan-poikaYSTÄVÄnsä kanssa kylään/syömään. Tai no, jätkän menoista Tukipilari ei vielä tiennyt. Mutta hän joka tapauksessa on tulossa ja sehän vasta hauskaa onkin! Jos jätkä ei pääse tulemaan, haukumme miehiä. Ja jos jätkä pääsee tulemaan, haukumme miehiä..? Hehheh.

Ulkoa kuuluu välillä ihme suhinaa, piippausta ja muuta ääntä. Tuo suihina saa aina mielikuvituksen liikkeelle: "Se on käärme!!!" ja piipitys sai minut tänään pelkäämään, että kuulo alkaa mennä. Kumpikaan ei varmasti pidä paikkaansa.

Olin tasan vuosi sitten Ankkarockissa ja tänä vuonna siellä oli niin huonoja esiintyjiä, etten viitsinyt maksaa edes yhden päivän lippua. Ainoat, mitä olisi voinut mennä katsomaan, olisi ollut PMMP ja Tehosekoitin. Ja ehkä Volbeat. Onko siellä edes Kotiteollisuutta tänä vuonna? Ehkä se on kuulkaa tämä lama, että kaikki festarit oli vähän kökköjä tänä vuonna. Ehkä ensi vuonna sitten?

Otto Grundström (Tehosekoittimen laulaja) näyttää muuten jotenkin oudolta ja ehkä hieman naiselta. En ikinä ikinä ikinä voisi kuvitella, että sen näköinen mies laulaisi niin nätillä äänellä sellaisia kappaleita kuin Maailma on sun tai Hetken tie on kevyt. Molemmat muuten aivan mahtavia. Minuun kolahtaa erityisesti Maailma on sun-biisistä lauseet "Kiivetään kukkulalle/Sieltä näkee ohi kaupungin/Silloin muistat mistä tullut oot/Ja minne palaat takaisin". En ole vielä ihan varma, että mitä nuo sitten minun kohdallani tarkottaa, mutta ehkä sekin selviää tässä ajan myötä.

Kohta käyn tuhoamassa tuon kakun jotenkin. (Sekoitan veteen ja vedän vessasta? Heitän roskiin?) Sitten nautin vielä toisen kupin kahvia ja jatkan mahdollisesti kirjoittamista. Onko kaikki muuten nyt siellä Ankkarockissa vai mitä kun koko Vuodatus ja Facebook(kin) hohtaa tyhjyyttään. Tylsiä ihmisiä. Sataa vettäkin ja kaikkea.