Minä haluan mukavan anopin. En ehkä edes poikaystävää, vaan anopin. Viisikymppisen naisihmisen, jonka kanssa istuttaisiin pöydän ääreen juttelemaan mukavia. Hän pitäisi oikeasti minusta ja minä hänestä.
Tekstailijan äiti on ihana, kaikessa suoruudessaan. Se nainen sanoo niin kuin huvittaa ja huumori on todella härskiä. Hän kutsui minua tulevaksi miniäkseen ja olin aina iloinen nähdessäni hänet. Mutta Tekstailija... Ei.
Sinkkuelämän yhdessä jaksossa Carriella oli ihana anoppikokelas, jonka kanssa hän teki bänksit, koska pojan kanssa suhde ei toiminut. Anoppi on tärkeä, mutta sen kanssa ei voi muodostaa parisuhdetta. Loppukohtauksessa Carrie katsoo ikkunasta kahvilassa istuvaa perhettään - Mirandaa, Charlottea ja Samanthaa, jotka pian hymyilevät hänelle ja käskevät liittyä seuraan. "Jokainen voi muodostaa oman perheen", tai jotain. Niin Carrie sanoo voice-overina.

Näin viime yönä unta isäni vaimosta. Hän on ihana ihminen. Ja puolipuolisisaruksieni tyttö- ja poikaystävät saavat olla onnellisia kun saavat hänet anopikseen. Kun äitipuoleni tykkää jostain hän todella myös tykkää. Ja kun taas ei, niin ei. Ihana ihminen!

Katsoin pätkän Kissam.. Rokkarille morsian-ohjelmaa. Perheenjäsenet tulivat tervehtimään kolmea finalistia (= tyttäriään) ja tätä heidän vävykokelasta, eli Kissamies-Brettiä. Kuvittelin itseni tuohon tilanteeseen, että olisin kisaamassa paikasta rokkarin morsiamena ja sitten vanhempani tulisivat sinne... Se olisi nöyryyttävää! Näin päässni heidän ilmeensä ja kaikki. Minun olisi hankala olla oma itseni, koska äidille ja isälle olen vähän erilainen kuin normaalisti. PLUS olen äidille erilainen ja isälle erilainen. Mikä soppa! En minä Tädillekään ole ihan se oma itseni.. Aika lähellä kuitenkin. Kaikkein normaalein olen Tätinaisen seurassa. Siinä voi vähän heitellä ärräpäitä ja kertoa ihan reilusti, että kuka on hot ja kuka on not. Äidille en ole kertonutkaan Blondista. Siinä sitten angstailin torstaina hänen sohvallaan ja katsoin Salkkareita plus mainoksia. "Ai ku sä oot väsyny!" äiti päivitteli. En väsynyt, äiti, ihastunut. Sittten joskus kun alan seurustelemaan, eniten jännitän Tätinaiselle ja Setämiehelle poikaystävän esittelemistä. Istumme siinä heidän pöydän ääressään ja Setämies kyselee pojalta asioita... Ennen sisään menoa mainitsen, että tuo pariskunta on maailman ihanin ja hauskin.
Toinen pariskunta, joita jännitän, on tietysti Täti ja tämän mies. Tädin mies on jo suunnitellut vievänsä poikaystäväehdokkaan saunaan (äiti kertoi, että täti, tädin mies, äiti ja MUMMA olivat kerran keskustelleet minusta............). O-ou.
Toisaalta odotan noita hetkiä. Uskon itseeni sen verran, että poikaystäväni tulee olemaan helt okej, joten kummankaan pariskunnan ei tarvitsisi valehdella pitävänsä Timo-Petteristä. Hehe. Plus Tätinaisen kanssa voisimme huokailla sitten, että kuinka söpö se minun Timo-Petteri onkaan. Meillähän on niin samanlainen miesmaku, hihi.

Ärrän myyjä laittoi viestiä, että lähdenkö ulos. En. Olen odottanut tätä lauantaita koko viikon, että saan vain olla, syödä ja maata. Hiuksia en ole harjannut, hiiriyöpaita päällä tein pizzaa ja katsoin juuri About Schmidt-leffan. Siinä oli Jack Nicholsonin perse, taas! Päässä pyörii koko ajan Milla-biiisi.
"Mun vieressä makaa mies, jonka olkaan on tatuoitu Jack Nicholson/Se makaa alasti ja nukkuu ja mä mietin kuka helvetti tuo on/Ei ainakaan se sadun prinssi, se johon tulisesti rakastun.."

Mietin, että Jack Nicholson-tatuointi olisi aika kova juttu.

Poltin pizzan uunissa ihan syömäkelvottomaksi, koska juutuin katsomaan sitä leffaa... Onneksi tein kaksi pizza, joita ei voinut paistaa yhtä aikaa! Siitä toisesta tulikin vähän isompi ja parempi, joten nou hätä.

Olen huomannut erään asian. Kun tottuu liikuntaan, niin sitä tarvitsee. Otetaan esimerkiksi tämä minun spurttini. Maanantai, tiistai ja keskiviikko. Hiki pintaan. Torstaina mieli teki ihan ihan kauheasti, mutta äidillä vierailu vei liikaa aikaa ja illalla piti tehdä läksyt. Ihan ihmeellistä! Minulla on muuten ongelma, liikuntaan liittyen. Kun yleensä liikuntahousuissa tai collegeissa ei ole taskuja. Tai jos on, niin ne on sellaisia hölskytaskuja. Niin mihin sitä pitäisi tunkea esim. avaimet? Puhelimen voi jättää kotiin ja soitin kulkee kädessä (tai rintsikoissa jos tiukka paikka tulisi.....), mutta avaimet?! Kertokaa tyhmälle.

Tähän mennessä olen onnistunut pitämään lakkoni kurissa, eikä angstituta. Go lauantai! Ja huomenna katsomaan keihästä Tätinaiselle ja Setämiehelle, jei!