Minulla oli tänään vieraita ja hauskaa oli. Sain leikkiä taas Martha Stewartia ja kokkailin bravuurini (lihapullat), katoin pöydän nätisti ja puin siistin mekon ylle. En kävellessäni asemalle tiennyt, että mitä tästä tulee.
Vieraat olivat Tukihenkilö ja hänen, öö, Monimutkainen tilanteensa. Kaksi ihmistä, siis. Tyttö ja poika.

Söimme ja sen jälkeen puhuimme. Puhuimme paljon ja kaikenlaista. Välillä tuntui kuin olisi katsonut jotain näytelmää tai jotain. Ne kaksi ovat vain niin ... huvittavia yhdessä ja silti olimme me kolme siinä tilanteessa. Eikä he kaksi ja minä kolmantena pyöränä. Tapasin siis tuon Monimutkaisen tilanteen ensimmäisen kerran, mutta olemme keskustelleet hänestä Tukihenkilön kanssa. Tunnithan keväällä menivät niin, että minä inisin Blondista ja Tukihenkilö menetti hermojaan Tilanteen kanssa.

Totta kai me puhuimme myös ohimennen Blondista. Kerroin kuunnelleeni eilen illalla ihmisten miesongelmia ja tähän sain kommentin, että ai muillakin on niitä. Nautin siitä, että saan pohtia muiden ongelmia ja auttaa parhaani mukaan. Unohtuu hetkeksi omat tilanteet.

Sitten kello lyö kaksi yöllä ja sitä makaa sängyssään silmät auki miettien jotain ihan muuta kuin nukkumatteja.

Tukihenkilö ja Tilanne olivat siis mahtavaa seuraa. Jälkikäteen kuulin ihania kehuja ruoasta ja seurasta, että täällä sitä hymyillään leveästi. Olo on silti kuin juhlien jälkeen, vaikka alkoholi ei todellakaan kuulunut näihin bileisiin. Syön jämiä, keittelen teetä, kävin suihkussa, tiskasin, pyyhin pöydän ja laitoin tavaroita paikalleen. Sitten jalat tuolille ja muistellaan bileiden huippuhetkiä.

Kohta alkaa koulu. Olen varmaan ihan pöpi, mutta kaipaankin jo sitä rutiininomaista elämää. Okei, bestistä ei tule näkymään niin usein, mutta kaikkia muita näkee sitäkin enemmän. Ärrän myyjän kanssa saadaan nauraa meidän "tuleville jengikamuille" ja Maajussille. Maajussin kanssa saadaan haistattaa vitut kaikille. Tukihenkilön kanssa moikkaillaan käytävillä ja näytetään kieltä. Lupasin myös eräänä kauniina päivänä huutaa "VIHREÄT!!!" tai "SINISET!!!" kun tiedän Blondin silmien värin. Kaikkein parastahan kaikessa on se, että muut on ihan mitä helvettiä ja me vain tiedetään, että miehet on perseestä...
Mirandaa näkee enemmän ja tälle voi laittaa "ah, missä on Iskelmäprinssini?"-tekstareita kesken tylsien historian tuntien. Vastaus tulee, että hyi minua.

Syksy on aina uuden alkua. Saa ostaa uudet kynät ja kirjat, vihot. Vaatteisiinkin satsataan vähän. Sitten alkaa televisiosarjat ja lehdet tippuu puista. Että minä kaipaan syksyä!

P.S. Puhelu.

Turkulainen: "APUA! Mä tekstailin sen yhden kans ja se on tulossa tänne. Sit se mun toinen jätkä laitto viestiä, että sekin tulee tänne! APUA!"
Minä: "Voi shit..."
Turkulainen: "No älä! Mitä helvettiä mä nyt teen??!"
Minä: "Otat ihan coolisti nyt vaan!"
Turkulainen: "Ai yhtä coolisti ku sinä ja Blondi?!"
 

Isku vyön alle, naurahdus ja aiheenvaihto.