SYYSLUPAUKSET

- Aloita jooga ja liiku muutenkin (JUOKSEMINEN AUTTAA AINA!!)
- Kudo kaulahuivi
- Opettele tekemään kalakukkoa
- Pidä kerran viikossa jonkun kanssa teetä, sympatiaa & terapiaa-istunto
- Ala kierrättämään edes joitain roskia
- Suunnittele ostokset tarkkaan
- Lue kirja viikossa
- Blondiunu vielä enemmän (Ei muuten tarkota sitä, mitä voisitte luulla.... Minun elämäni ei pyöri miesten ympärillä!)
- Syö ainakin yksi lämmin ateria päivässä
- Juhlista perjantaita tekemällä jotain spesiaalia
- Pysy rehellisenä

Olkaa niin hyvät.

Olen miettinyt, että miten tätä juttua tänne vain riittää ja riittää. En tiedä vastausta. Näistä merkinnöistä tulee aina ihan liian pitkiä. Tosin niitä on itsenkin hauska lukea jälkeenpäin, "Ai toi oli toi päivä!" Päiväkirjaa kun en enää valitettavasti pidä. Vuoden jaksoin pitää sitä todella tiiviisti, mutta sitten se lopahti. Kai se on niin (muka), että ei jaksa tilittää jos asiat on hyvin.

Täällä blogissa ja "oikeassa elämässä" on minun lisäkseni parikin lakkolaista, joten eiköhän perusteta yhdessä joku lakkoyhdistys? Mielestäni paras ideani ikinä on edelleen se luostari... Paikka, jossa minä olisin sen apinapissa... Siis abbedissa. Eli päänunna. Tosin Birdien luostarissa ei olisi uskonto tärkeintä. Tärkeintä olisi se, että EI MIEHIÄ, koska niistä on vain harmia. Me voisimme koota Ikean-lipastoja ja maalata niitä (ne hajoaa kyllä ihan heti, mutta on helppo koota ja niistä saa tosi hienoja ku vähän maalaa). Minä saisin hyvä syyn muuttaa keittiöön ja kokkailla koko ajan. Tiskikone olisi ehdoton must. Joka aamu leipoisin sämpylöitä. (Niitä pitäisi muutenkin leipoa taas.) Are you with me?! Let's have a luostari!

Hmm. Miesmalli. Miten minä eksyin lukemaan HÄNEN blogiaan? Linkki ja toinen, luen hänen ex-tyttöystävänsä blogia. HMM.
Tuo mies, Miesmalli, on todella komea. En ole kertaakaan kuullut, että joku olisi sanonut "hyi yäk!" nähdessään tuon miehen kuvan. Siksi minä ylpeänä esittelenkin hänen kuviaan ihmisille ja sanon: "Tohon mä olin ihan kusessa seiskalla".
En ole enää. Ja ylpeä siitä. Niin kauan meni irti päästämisessä. Nyt voin ihan okei katsella noita kuvia ja olla, että jeejee.
Mutta okei. Jos tuo mies tulisi koputtelemaan oveeni, voisin minä keittää teet ja katsoa sen vihreitä silmiä. Toisaalta... Haluaisinko sitä? Se tuntuisi niin menneisyyden toistamiselta. Joka tapauksessa.. Olin yllättynyt, että hän ja tyttöystävä olivat eronneet. Ja kyllä, olin hieman vahingoniloinenkin. Niin ja jumansviidu meistä tulisi dynaaminen pari!

"Joko sä tiedät sen silmien värin?" Noinko sitä tuetaan meikäläisen lakkoa, Tukihenkilö? Ja joo, joojoojoojoo. Tiedän.

Koulupäivän teema voisi olla oksettaminen. Oksetti kun olin matkalla kouluun ja oksetti ennen tuntia. Ja syy, voi helvetti, oli jännittäminen. Kroppani on niin herkkä. Kun väsyttää, päätä särkee.. Kun ahdistaa, sydän lyö turhaa. Kun jännittää, oksettaa. Minä kun vielä jännitän niiiiiin pienestä. Saattaa etoa jo pelkkä ystävän näkeminen. Miksi jännittäisin rakkaan ihmisen näkemistä? Nii-in.

Istun nyt sitten samalla kurssilla Blondin kanssa. Älkää vaivautuko onnittelusähkeisiin. Se on hankalampaa kuin kuvittelin. Herra istuu takana, joten en voi vakoilla. Joudun keskittämään kaiken energian sivistyneesti istumiseen ja kuunteluun, että mitä se nyt siellä horisee. Ja ai niin - opiskella pitäisi myös.

Kurssimme teema on rakastuminen. Ensimmäisessä tehtävässämme piti kuunnella, että mitäs vinkkejä se Max antaakaan tytölle, joka on ihastunut poikaan, mutta ei uskalla tehdä aloitetta.

LAKKO, LAKKO, LAKKO.

Me nuoret olemme sitten hankalia.