RÖH RÖH, OINK OINK??!!
Ehkä heikoin olo ikinä. Aivan kuin olisi kuumetta, mutta ei ole. Pää on outo, tuntuu että kasvot turpoaa, nenä valuu, väsyttää, ei tee mieli syödä, on kuuma, kylmä... Söin äsken ja ruoassa maistui vain mausteet. Hyvää oli, tykkään mustapippurista.

Illalla aivastelin vähän ja palelin. Nukuin villasukat jalassa, kuin Tuomas Holopainen konsanaan. Tosin potkin ne pois jaloista, kuten aina. Aamulla olin entistä tukkoisempi ja en jaksanut nousta sängystä. Laitoin äidille viestin ja kerjäsin sääliä, mutta se nainen käski vain juoda mehua ja katsoa yleisurheilua.
Eli siis sen naisen ainoa tytär mahdollisesti kuolee sikainfluenssaan ja nainen käskee katsomaan yleisurheilua, jossa luultavasti ei edes ole Tommi Evilää! Jukka Keskisaloa! Tai ketään! Juuri yksi päivä mietin, että missä on Matti Mononen?!

Silloin joskus viime vuonna pohdin, että mitä jos kuolisin. Mitä ihmisille tapahtuisi? Millaisena he muistaisivat minut? Mitä he jäisivät kaipaamaan?
Se aika on mennyt, mutta silloin tällöin mietin, että mitä jos tapahtuu joku onnettomuus? Elämä loppuu ja en ole ehtinyt sanoa/tehdä niitä asioita, joita olen halunnut? Olen siis miettinyt, että pitäisi kirjottaa kirje tai jotain. Kaiken varalle.
"Mä delaan, jos mä delaan", sanon usein Ellulle kaupungilla ja lähden hiihtämään tien yli. Loppujen lopuksi tuo ajatus on aika hieno. Sitä kuolee, jos kuolee. Ei siinä sen kummempaa. Mutta nyt en jouda kuolemaan. On ykkösten retkipäivää, kummipoikia kasvatettavana, kouluja käytävänä, ystäviä kaitsettava ja miehiä iskettävänä.

Olisi kivaa olla kisamaskotti jossain yleisurheilukilpailuissa! Unelmaduuni! Ennen unelmaduunini oli YLE:n urheilutoimittajana. Ihan totta. Olin aivan varma, että minä siellä kentän laidalla seison vielä muutaman vuoden päästä. Sitten se ei enää iskenytkään. Halusinkin jotain muuta. Keksin sitten jotain muuta.

Pää painaa tonnin ja silmät menee kiinni. Käyn makaamaan. On ihanaa toisaalta sairastaa, koska voi olla hereillä tai olla ei-hereillä ja koska on niin hiljaista... Mutta toisaalta.. Kuka minusta pitää huolen, että juon tarpeeksi mehua? Niin.