Liitän tähän teille kohta pätkän Madonnan yhden biisin sanoja. Tuon voisi melkein omistaa niille kaikille, jotka ovat särkeneet sydämeni ja mikseipä jo niillekin, jotka tulevat särkemään sydämeni.
Aika parantaa haavat. Se on tosiasia, jota ei jaksa aina vaan uskoa. Tuo kappale on sävelletty balladiksi, mutta minusta se sopisi juuri sellaiseksi kunnon bilebiisiksi. Tai ehkä tuossa on ideana se, että sitä lauletaan heti jonkun traagisen tapahtuman jälkeen ja silloin ollaan vielä rauhassa.
"You'll see", tulet näkemään/huomaamaan... Minullahan on aina se mielessä, että täytyy näyttää mistä kana pissii.

You think that I can't live, without your love
You'll see
You think I can't go on, another day
You think I have nothing, without you by my side
You'll see, somehow, some way

You think that I can never laugh again
You'll see
You think that you've destroyed my faith in love
You think after all you've done
I'll never find my way back home
You'll see,
Somehow, someday

All by myself, I don't need anyone at all
I know I'll survive I know I'll stay alive
All on my own, I don't need anyone this time
It will be mine, no one can take it from me
You'll see
 
Perjantaina istuimme siis bestiksellä ja katsoimme Voicelta Latauslistaa. Sieltä tuli ainakin kolme Madonnan videoa. Like A Prayer on suosikkikappaleeni ja se video sai melkein kyyneliin. Tiedä sitten, että johtuiko ne melkein-kyyneleet siitä, että bestis jahkaili poikaystävänsä kanssa puhelimessa, mene ja tiedä.

Eilen aamulla aukaisin koneen ja Tätinaiselta oli tullut viestiä. Annoin viime viikolla luettavaksi muutaman novellin ja hän kertoi nyt mielipiteensä niistä:

"IHAN MIELETTÖMIÄ! Kirjottaminen on NIIN sun juttu. Ei hitsinpimpulat. Mä fanitan sua täysillä! Mä kannustan sua! Mä - mä oon ihan oikeesti ihan...sanaton!
Lupaathan, että jatkat kirjottamista? Älä lopeta. Taukoja voit pitää ja pitääkin pitää, mutta älä lopeta."

Minä hymyilin jälleen leveästi ja kiljahdin riemusta. Vähän sama efekti kuin täälläkin, jos joku on kommentoinut jotain, että on jäänyt koukkuun kirjoituksiini tai muuta ihanaa. Te ihmiset pelastatte usein päiväni ja haluaisin kertoa koko maailmalle, että jotkut ihmiset tykkää mun kirjotuksista ja ah, onko ne vähän ihania! Mutta olen hiljaa, koska pelkään, että jonain pävänä joku kysyy: "Nii, mikäs se sun blogin osote on? Haluaisin lukea sitä". Sano siinä sitten hyvälle ystävälle, että en haluaisi sun lukevan sitä... Varsinkin kun minä olen niin huono ilmaisemaan kaikkea. Tyydyn siis tähän kiljahteluun ja juoruan teistä kuolleille miehilleni (Heath, Kurt ja uutena tulokkaana Michael Jackson, josta henk.koht. en kovin paljoa pidä).

Lähdin kaksikymmentäneljä tuntia sitten Vantaalle vahtimaan Ykköstä ja Kakkosta. Aika meni hitaasti ja oli väsyttävää. Univelkojenkin vuoksi olin seitsemän aikaan illalla lukitsemassa itseäni vessaan, että jäisin sinne nukkumaan. No ei, en minä niin tekisi. Kummitädinvelvollisuudet ja -vaistot kieltää.
Vaikka pojat ovat noinkin villejä, saavat ne minut hyvälle tuulle. Me kolme pompimme Tädin ja hänen miehensä isossa sängyssä ja lennätin Ykköstä ilmassa nostamalla hänet jaloillani ylös ja pitämällä tiukasti käsistä kiinni. Kumpikin poika nauroi niin vilpittömästi, että oli itsekin pakko nauraa.
Kakkonen meni nukkumaan puoli kymmenen. Ykkönen meni kymmeneltä ja minä menin suihkuun ja sain hengähtää.
Kahdentoista jälkeen suunnittelin itsekin nukkumaan menoa ja sitten Kakkonen heräsi. Juoksin ylös vaientamaan itkua. Se jatkui. Tuli selväksi, että tämä poika ei suostu nukkumaan enää matkasängyssä, joka oli laitettu Ykkösen sängyn viereen. Sellainen kokoontaitettava pinnasänky, kätevä. Menimme alas, sammutin television ja koneen. Menimme ylös. Siinä makasimme kapealla patjalla ja Kakkonen jutteli, kääntyili ja huitoi. Kahdelta havahduin siihen, että VIIMEIN se on nukahtanut. Yö oli pitkä ja yläkerrassa on niin kuuma nukkua. Aamulla väsytti ihan kauheasti. Nyt väsyttää...
Olin tekemässä lähtöä ja sanoin Ykköselle: "Sanotko sä kummitädille heihei? Kummitäti lähtee nyt."  Ykkönen vastasi: "Ei, mii mukaa" (Mii on nimi, jota hän käyttää itsestään.) Minä siihen sitten hymyillen ja silittäen päätä: "Ei, kulta, sä et nyt voi tulla mukaan. Joku toinen kerta tuut sitten ihan yöksi! Ollaan kahdestaan niinku Kakkosenkin kanssa!" Ykkönen mutristi alahuultaan ja laittoi pään pöydälle. Oli ihanaa ja surullista huomata, että toinen oikeasti haluaisi mukaani ja harmittaa, että ei pääse.

Euro Shopperin kaakaojauhe on muuten ihan perseestä, älkää ostako sitä.

Päivällä hyssyttelin Kakkosta päiväunille ulkona vaunuissa ja kuuntelin samalla musiikkia. Tuli ikävä Blondia. Mutta vain hetkeksi. Ihan sekunniksi vain.

Hissikeskustelu.
Minä: "Arvaa. Eilen kun mä jotain pyörin ja hyörin ja ajattelin itekseni, nii sit ajattelin jostain, en muista et kenestä, mut ajattelin: 'En mä tosta tykkää. En mä mistää tummahiuksisista tykkää.'"
Bestis: "o.O"
Minä: "Elämä muutttuu."

Ennen tiistaita lupaan tehdä ainakin kolme syyslupausta. Mutta minun tapaani varmaan lista pitenee ja pitenee...
Nyt ajattelin listata asioita, jotka on vuodessa muuttuneet.

- Olen saanut uusia tärkeitä ja läheisiä ystäviä.
- Olen muuttanut vaatetyyliä. Farkkuja olen viimeksi käyttänyt.... Öö... Sillon kun olin lenkillä!
- Asun yksin, hitto vie.
- Miesmaku on muuttunut ja avartunut.
- Tunnustin, että ajattelen liikaa.
- En enää haaveile aviomiehestä ja kahdesta lapsesta/pojasta. Avioliito on turhuutta, kummitätiys rulaa ja haaveena on iso iso talo ja possu.
- Olen löytänyt kasan maailman parhaimpia kappaleita, levyjä ja artisteja.
- Facebook!
- Huomasin, että äiti puhuu murretta.
- Opettelen kuuntelemaan omia tunteita ja kroppaa. Esim. nyt mietin, että jaksanko oikeasti lähteä Tätinaiselle ja Setämiehelle pizzalle, vaikka siellä on aina niin älykivaa ja sillee, mutta olen niin väsynyt.
- Joka kolmas kuopiolainen on itse pahuus.

Hmm. Tärkeimmät olikin ehkä siinä. Nyt otan pienet torkut ja sitten katson, että kannattaako/jaksaako sitä lähteä bussilla Albbiharjuun katsomaan Kissamiehelle morsiota.

P.S. Ikävä Juhoa. Se oli niin ihana! Ah, se rusketus. Ne hiukset! Tukihenkilö sanoi, että ei salarakkaita, mutta katsoa saa. Juhoa minä mielelläni katselisinkin...