Pienestä minäkin saan kicksit. Luin jo eilen, että Duudsonien Jukka on saanut possunuhan ja kyttäsin koko päivän, että milloin media uutisoi siitä. No, eipä uutisoinut. Tänään sitten oli lööpit kaupassa ja netissä jokaisen lehden sivuilla juttua. Sain pari viestiäkin kavreilta:

"Mitävittua duudson jukal sikainfluenssa? (koulukaveri, joka katsoo Duudsoneita ja osaa kirjoittaa kaikkine välimerkkeineen ynnä muineen tekstareita)
"Iltalehti (kai) isolla otsikolla toitottaa, että DUUDSON-JUKALLA SIKAINFLUENSSA oikein kuvan kanssa." (porukkamme Miranda, joka ei todellakaan katso Duudsoneita ja pelkää sikainfluenssaa)

Vastasin kumpaankin, että olen kuullut tästä jo. Koulukaveri toivoi pikaisia paranemisia, johon minä sanoin Jukan todellakin paranevan. Jos mies huvikseen räjäyttelee kaikkea ja hyppii ties mistä, ei sitä yksi flunssa kaada. Miranda laittoi myös viestiä takaisin:

"Tiedätsä mistä se on sen saanu? Ja kuka tää niistä nyt oli?"

Laitoin lyhyet tiedot. Että Jukka on se, joka on aina joka paikassa Jarpin kanssa. Ja että Losista se on sen saanut, siellä ne on ollut ja on vieläkin.
Olen vieläkin ihan hah-hah, koska olin muita n. 24 tuntia edellä ja sitten jengi kysyy MINULTA lisäinfoa. Ihan kuin olisi jossain sisäpiirissä! Ei meillä Pohjanmaalla nyt mitään salaista nettiforumia ole, että siellä vaihdetaan sitten tietoja muilta salassa. (Hyvä idea kyllä!) Mutta hullulla on hullujen huvit. Odotan innolla niitä hetkiä kun olen (ehkä) tiedottaja ja kuulen KAIKKI jutut ennen muita.

Miranda ja Charlotte olivat siis tänään luonani. Olin syönyt juuri ennen heidän tuloaan ja olo oli outo. Etova olo, etten sanoisi. Totesin sen kyllä johtuvan ihan puhtaasti siitä, että olin syönyt ruokaa. Näin kesällä kun passaa nuo kunnon ateriat unohtumaan... Olo menikin ohi sitten ja tein meille pannukakkua. Tai siis ropsua, heh heh. Se meinasi taas lähteä kävelemään uunista ja näytti valmiinakin kuulemma Grand Canyonilta. Päälle vähän vadelmahilloa ja valmista kermavaahtoa - ja hyvin näytti maistuvan tytöille. Joimme sitten muutamat kupit teetä ja myöhemmin paistoimme Pirkan yrttivoi- ja valkosipulivoipatongit. Maksoivat 0,89 euroa ja olivat suoraan sanottuna ihan paskoja. Eldoradolla tai Rainbowlla on paaaaaaljon parempia ja ne tyyliin maksavat 5-9 senttiä vähemmän. Yrttivoipatonki on oma suosikkini. Ah, juuri uunista tulleena ja lasillinen kylmää maitoa kyytipojaksi.. Menkää ihmiset Alepaan tai S-markettiin ja kokeilkaa!

Me siis söimme ja puhuimme, nauroimme. Välillä oloni oli hieman pihalla olleen, mutta kuitenkin... Me olemme hyvä tiimi, ihme kyllä. Taisin eilen kirjoittaa tai ainakin ajattelin sitä, että me kolme olemme yleensä ihmeen hyvä kolmikko. Sunnuntaina he lähtevät sitten matkoille ja minä jään Suomeen syömään lihapullia homon kanssa. Näin ilmaisin kerran asian. No, ei tässäkään mitään vikaa ole. Fab Five on hauska ihminen ja me emme kyllä ole nähneet sitten suurien bileidemme..

Istun tässä Ikean tuolilla, joka oikeasti on todella epäergonominen ja kaikkea. Kokoontaitettavana todella kätevä. Sitten on ihana pöytäni, Lack-pöytä. Sekin Ikeasta. Pöydällä on kone ja lamppu. Puhelin ja tyhjä jäätelökulho, jossa oli kyllä Jaffa-limua.

Olenko kirjoittanut teille Madonnasta? No, olen ihan fani nykyään. En ehkä niinkään musiikin vuoksi vaan sen, mitä Madonna on. Nainen, joka tekee juuri niin kuin itse haluaa.Lapsuus ja nuoruus Madonnalla on myös ollut aika... rankka ja erilainen, joten ehkä minä samaistun juuri nyt naisiin ja ihmisiin, joilla on rankka menneisyys ja josta huolimatta he ovat nyt ylhäällä.
Nikki Sixx nyt on noussut vain ylemmäs ja ylemmäs listallani. Nikki on tällä hetkellä lahjakkaiden ja ihanien miesten listalla numero kaksi. Ensimmäisen sijan voisin kertoa joskus toiste, muhahaha. Voisin joskus copy-pastettaa teille Nikkin sanoituksia ja vähän selittää niiden merkitystä minulle.
Madonnasta siis.. Like A Prayer on ollut suosikkieni joukossa jo reilun kuukauden. Ja saman verran olen kohta kuunnellut Frozen-kappaletta. Madonnalla on ihana ääni. Madonna on idoli.

Saanko nyt tässä ihan ohimennen kysyä, että missä on minun Blondini?! Meinaan vain, että Facebookissa ei ole näkynyt ketään sen värisiä hiuksia omaavaa poikaa, joka saisi minut kiljumaan... No, ihan hyvä vaan. Tai no ei ole. Kai. Tai siis on. Koska. Niin. Hyvä juttu. Pysyykin vain poissa. Ja minä tyydyn googlailemaan possuja ja Vince Vaughnia. Tulevaisuuttani, siis.

Huomenna näen kaht... Tai siis en näekään. Sain juuri viestin, että koulukavereistani landelainen on kipeänä. Kuumeessa. Itse asiassa ihan jees. Ihan kauhea minustakin on tullut, mutta olisi ihana vain lekotella koko päivä sängyssä, lukea lehtiä (tänään ostin uuden Trendin!!), kuunnella musiikkia ja vain olla. Lauantaina vanha työkaveri Myrtsistä tulee kylään. Törmäsimme sattumalta viime viikolla M-junassa ja kutsuin silloin ihan virallisesti hänet kyläilemään. Olihan tuosta aikaisemminkin puhetta, mutta tiedättehän te... "Nähdään taas pian!" "Soitellaan!" "Pitää oikeesti nähä tässä joku kerta!" ja muut ovat lähinnä sellaisia sanon-nyt-vain-mutta-oikeasti- en-suunnittele-mitään-kummempia-tuon-henkilön-kanssa. Ilkeää, turhaa ja tyhmää. Itse otan asiat mielelläni mahdollisimman kirjaimellisesti. Jos joku lupaa soittaa kahdelta, hän myös soittaa kahdelta. Näin ei siis juuri ikinä ole, mutta minä oletan niin.

Suunnittelin tämän blogin rinnalle avaavani jonkinlaisen ruokablogin, mutta en nyt tiedä vielä sitten.

Jatkan tässä Coldplayn kanssa ja taidan sitten syventyä Trendiin. Aamulla havahdun (ainakin hetkeksi ) hereille n. 6.15 agressiivisen Hesarin jakajan vuoksi.