The most radical thing to do
Is to love someone who loves you
Even them the world is
Seemingly telling you not to
I don´t know what´s wrong or right,
But I know what´s worth a fight
The most radical thing is to do what
Your heart tells you to
´Cause I do assure you
That I do adore you

The Ark - The Most Radical Thing To Do

Tuossa teille helkkarin hyvän kappaleen kertosäe. Tuo kappale sai vuosi sitten kylmät väreet selkääni ja sanat sekä itse kappale toimii yhä.

The Ark tuli mieleeni eräästä pojasta, joka aiheutti minulle tänään ihmeellisen kohtauksen. Siihen kuului äänen nouseminen korkealle, tämän ihmisen kutsumanimen hokeminen, käsillä huitominen ja tekohihitys. Samalla kirjotin mesessä kahdelle ystävälleni, että ääää-äää, tämä on ihana tyyppi. Toinen oli ihan, että joojoo ootte ihan tehny toisillenne ja toinen uhkasi peruuttaa kummitätiyteni tulevilta lapsiltaan. Että näin minun rakkaat ystäväni. Ovat kuin yö ja päivä, siksi minulle niin rakkaita.

Tosiaan... Tämä ko. poika. Kävimme saman yläasteen ja vasta toisena vuonna huomasin, että aijaa meillä on tuollainen poika tässä koulussa. Kolmannen vuoden käytinkin sitten vähän (lievennetysti) kavereiden kanssa hihittelyyn. Hihittelimme siis tuolle pojalle, jonka lempinimi muistuttaa erehdyttävästi erään muusikon taiteilijanimeä. Keväällä (vuosi sitten, siis. Kevät on outoa aikaa minulle) rupesin ajattelemaan, että onpas tuo poika kivan erilainen ja vitsi ihan sööttikin.

Sitten tuli kesä ja aloin pikku hiljaa kaipaamaan tätä poikaa. Törmäsin kerran vanhaan luokkakaveriini Itäkeskuksessa ja vaihdoimme halaukset ja kuulumiset. Poika seisoi parin muun kanssa luokkakaverini vieressä. Muistan tuon pojan siniset silmät ja hieman huvittuneen ilmeen. Johtuneeko siitä, että itse olin huomattavasti pidempi kuin luokkakaverini?

Syksyn ja talven tultua sain ystävältä raportteja tuosta pojasta, koska olin julistanut, että tästä tulee hyvä ystävä minulle sitten joskus.

Mutta tänään. Tänään selailin jälleen Facebookia ja huomasin pojan liittyneen tuohon koukuttavaan nettisivustoon. Siinä oli nimi ja kuva sekä kolme yhteistä ystävää. Siitä alkoi siis tuo aikaisemmin kertomani kohtaus.

Nyt istun sängylläni ja hymyilen välillä. Ajattelen tuota poikaa ja sitä, että kuinka söpö pari me olisimmekaan. TOSI söpö.

Muuten tämä päivä on ollut mielenkiintoinen. Katsoin pari leffaa, tilitin äidistä, leivoin... Olen muuten ihan koukussa Facebookiin, Last.fm:iin ja Twitteriin. Twitteria on niin mukava lukea kun syö jotain. Julkkikset kertoilevat siitä kuinka heitä väsyttää tai he sekoilevat, koska eivät saa unta. Todella normaalia ja hauskaa! Suosittelen! Ja sitähän kun voi lukea vaikka ei olekaan twittaaja. Mutta VAROITAN; siihen jää koukkkuun.

Eipä kummempaa. Hymyilyttää.