Voi hyvä luoja. Eilen heräilin ja huomasin, että kaverini Facebook-tilaa oli minun lisäkseni kommentoinut joku tyyppi myös. Tai lähinnä hän oli kommentoinut MINUN kommenttia. Oliko nyt sitten kiva saada heti aamusta piilovittuilua päin pläsiä? Ei ollut. Piilovittuilin takaisin ja lopulta sanoin tuolle muijalle: "Ihan sama". Kaverini kommentoi, että oho väittely. Ja tänään aamulla luin, että se muija oli laittanut: "ja voitto :DD". Haistakoon paskat! Kirjotin sinne nyt ihan vittuillakseni vaan, että niinhän se luulee. Että ärsyttää tuollainen ja kaiken lisäksi vielä heti aamusta! Miksi?

Kuulin kyllä livenä tuolta kaveriltani, että tuo muija on vähän sellainen suorapuheinen jne. Sillä ei silti ole mitään oikeutta tulla pilaamaan minun aamuani!

Eilen illalla vietin mukavat hetket hangatessani hellaa puhtaaksi. Otti vähän päähän siinä. Miehet.

Herra Blondi päätti olla taas pitkät pätkän onlinessa eilen. Facebookista siis puhumme. Minä suljin netin ja irrotin mokkulankin, mutta kahdenkymmenen minuutin päästä aukaisin netin taas ja katsoin. Jep, yhä siellä. Niin oli myös vartin päästä. Ja siitä kymmenen minuutin päästä. Lopulta antauduin ja jäin taas tuijottamaan hänen nimeään ja sitä vihreää pallukkaa nimen perässä. Lopulta se muuttui harmaaksi.

Sen jälkeen en kauheasti pystynyt keskittymään. Ajattelin vain tuota ihmistä ja kuinka sekavaksi hän keväälläkin minut sai. Toistelen itselleni niitä samoja vanhoja, että ollaan niin erilaisia jne. Lopulta päädyn aina tähän: "Miksi hitossa se katsoi niin kiltinnäköisenä minua kun pidin sitä esitelmää?" (äidinkielentunnilla)

Keskustelin siis itseni kanssa ankarasti ja samalla muistelin haikeana koulun käytäviä. Samassa puhelin piippasi. EIIIII. Se oli äidin miehen siskonpoika, jota paritetaan minulle ja joka on varmaan neljään - viiteen otteeseen laittanut viestiä. Ne on ollut ihan kiltejä viestejä. Paniikki on iskenyt vain pari kertaa. Ensimmäisen kerran kun hän pyysi minua äidin, äidin miehen ja itsensä kanssa hänen omistamalleen mökille. Ja toisen kerran kun hän sanoi minua nätiksi.

Tyyppi on 23 ja minä 17. Mietin tuossa eilen, että sama kuin minä alkaisin seurustelemaan ... Uniklubin Jussin kanssa! Se on ain vuotta tätä herra Tekstailijaa vanhempi! Bileet pystyyn. Ja kun minä en ihan totta ole kiinnostunut. Tekstailija asuu jossain ihan muualla (ei kaukana, mutta kuitenkin) ja minä en vain pysty näkemään häntä istumassa kanssani Bulevardin Wayne'sissä. Ahdistavaa. Todella ahdistavaa. Ja eilinen tekstailu päättyi siihe, että kundi laittoi menevänsä kotiin (töistä) ja minä sanoin siivoavani vielä. Sitten tuli viesti: "Soitellaan vaik viikonloppuna" EIKÄ SOITELLA!

Äidille kun sanon, että ei paljoa enää naurata, saan kuulla saman puheen. "Anna mahdollisuus", "Ihan kaverina vaan", "Ei tossa ole vielä mitää ahdistavaa", "Totta kai se haluaa tutustua suhun!". Come on! Ei näin!

Jäin itselleni kiinni hangatessani tuota hellaa. Kun olen tässä ajatellut ja kesän alussa todennut, että en halua seurustella, niin se ei ollut ihan totta. Mutta sen pitäisi olla supersopiva elämääni. Ja kun minä ajattelin, että millaisen pojan kanssa haluaisin seurustella... Se kierros jotenkin kummasti päätyi johonkin vaaleaan ja söpöön. Fuck.

Aika kliseinen ongelma. Että itseen on tykästynyt joku, josta ei pidä ja itse on tykästynyt johonkin, joka ei pidä sinusta. Milloin minä aloin noudattaa kliseitä??!!

Vaihdetaas aihetta.

Herään nykyään joka aamu siihen, että kello soi "aikaisin" (tänään se teki näin 10.15). Sitten ajattelen, että enpäs lähde yhtään minnekään tänään, vaikka ulkona onkin hieno ilma. Eilen päädyin Itikseen shoppaamaan ja tänään... No, en tiedä vielä tarkkaa. Kuudelta koulukaveri tulee kylään. Ei olla kauheasti oltu tekemisissä, joten vähän jännittää..  Niin ja joo, tämä tyttö istui äikäntunneilla blondin vieressä.

Bestikseni on Tukholmassa. Lupasi tuoda prinssin sieltä tullessaan ja eilen tuli viestiä, että mikäs on osoite. Kysyin, että tuleeks Carl Philip postin kautta ja näin kuulemma tapahtuu. Ihan ykkösluokassa vielä. Hahhah. Ihanaa läppää. Mutta äh, juuri kun tarvitsisi bestistä eniten, se on Ruotsissa oman poikaystävänsä kanssa söpöstelemässä. Ehkä heitän epätoivoisen viestin, koska tänään ne kai palaa sieltä.

Eilen tein muuten ropsua. Ja sitten järkytyin siitä, että ihmiset eivät tiedä mitä se on ja minä käytän sitä sanaa, eli se on murretta! Ropsu on siis pannukakkua. Hei vaan kaikille, en ole Helsingistä. Totesin mesessä kaverille, että kohta voin puhua vain äidille ja Duudsoneille, koska muut eivät ymmärrä puhettani. Heh heh.

Ainiin! Kirjailin eilen lauseita post-it-lapuille. Ne olivat sellaisia, joita ajattelin käyttää jossain tekstissä joskus. Lähiaikoina? Alan kai siis parantua. Jee. Mutta kahvilahaave on yhä voimassa!