Aukaisin aamulla koneen ja kaikki netin aloitussivuni. Facebook, Twitter ja noin sata ja yksi viihdesivustoa. (Niissä kaikissa on kyllä ne samat uutiset, mutta so what?) Päällimmäisenä Facebookissa oli Erään päivitys. Lucky me.

Päivällä kävin Itiksessä ja kirjastossa. Poikkesin moikkaamassa myös bestistä tämän työpaikalla. Tämä kysyi, onko minulla mitään tekemistä illalla. Vastaus oli hieno: "Öööö-öö, ei ole. Siis... Kotona oon. Katon Kumman kaata, ku sain sen just." Bestis sanoi huvittuneena: "Toi oli vähän tollanen 'olin suunnitellut yksinäistä koti-iltaa' ". Minä vähän väritin totuutta: "Eeeen mä mitää oo suunnitellu. Tai siis joo, aattelin kattoo leffoja ja sillee, olla kotona. Mut soittele vaiks ku oot päässy, nii katellaan. Mä oon kotona." Sitten lyhyt keskustelu alastomasta partamiehestä ja kotiin. Olo oli vähän tyhmä ja ajattelin myös hetken: "Miksi mä en keksiny itelleni mitään tekemistä, että oltais vältytty tolta kuisallisuudelta?" Mutta varmaan oma syyni, koska olen mahdottoman huono sanomaan "ei" jos joku pyytää kaupungille tai jotain. Bestis juuri viime viikolla sanoi, että minun täytyy ottaa omaa aikaa (koska sanoin, että haluan olla kotona joku päivä hela dagenin). Nämä on taas näitä kriisejä, joita kehittelen itsekseni. Bestis hehkutti kenkäostoksiaan ja muuta myöhemmin, joten kaikki ookoo.

Katsoin kotona Musta jää-elokuvan. Todella ahdistavaa kerrontaa ihmisten elämästä. Tuon jälkeen onkin hyvä vaihtaa kevyeeseen viihteeseen, eli Kumman kaahan. Vesa ei ikinä tajuu ja Ramin kaa pannaan vahingossa, heh. Kumman kaa on vain jotain niin parasta. Olen monta kertaa keskustellut vanhan kaverini kanssa, että kumpi on kumpi. Tällä hetkellä minä olen Anne Ruotsi-fanaattisuuden vuoksi ja koska minulla on "veli" = Vesa. Tosin kaverilla on vähän niinkuin Aki, eli se olisi Annen juttuja. Ja viime Ankkarockissa näkemäni mies (johon törmäsin myös taiteiden yössä Loosen edessä) on saanut nimekseen Rami ja se taas viittaa Elluun, mutta Vesa ja Ruotsi vetää pidemmän korren, joten kaverini olkoon tästä eteenpäin täälläkin Ellu. Ellun olen siis tuntenut ala-asteen kolmannesta asti.

Tänään olen kokenut pari "oh no, kuvittelenko tosiaan tämän kaiken vai meneekö se sittenkin niin"-hetkiä Blondin kanssa. En nyt jaksa kertoa niistä, koska myöhemmin saisin vain tuntea häpeää teiniyttäni kohtaan. Mietin vain tänään, että miten nuoret on elänyt ennen ilman nykypäivän mahdottoman ihania stalkkaus- ja viestintämenetelmiä? (Jotka saa sinut tuntemaan idiootiksi ja todella noloksi teiniksi, mutta hei kerran sitä vain ollaan seitsemäntoista!)

Ja tänään koin ajatuksia, että entä jos tätä lukee ihmiset, jotka tunnen ja joista kerron täällä. Esim. muutamille kavereille en ole kertonut ollenkaan pitäväni mitään blogia. Bestikselle mainitsin kerran ja eräälle vanhalle vanhalle työkaverille kerran, mutta onneksi kukaan ei kysynyt tarkemmin mitään. Jotenkin ihanaa, että tämä on oma juttu ja tänne saan kertoa mikä ärsyttää ja mikä ei. On myös tosi hauskaa keksiä kavereille noita kutsumanimiä tänne.

En muista olenko tänne kauheasti kertoillut, mutta keväällä juoksin usein iltaisin iPodin kanssa Vantaalla joenrannalla. Varsinkin jos Blondi alkoi kummitella ja ahdistaa mielessä liikaa. Erittäin terveellinen ja toimiva keino, täytyy sanoa! Rakastin sitä juoksemista ja liian lujalla soivaa rockia korvissa. Kaipaan sitä. Eilen juuri ajattelin, että alanpas etsiä jotain juoksupaikkaa täältä. Minähän vaadin paikalta jonkinlaista yksityisyyttä, ettei tule joka välissä ihmisiä vastaan. Jotenkin nolottaa se, että ihmiset näkee minut juoksemassa. KETÄ KIINNOSTAA, mutta silti olen tämmöinen nirso juoksupaikan suhteen.
No, juoksusta tuli kävelyä tänään. Alkoi ärsyttää, joten heitin repun selkään ja sinne pari tavaraa ja lähdin kävelylle. Kävelin metsässä ja sieltä päädyin yllättäen todella lähelle merta. Sieltä kävelin metroasemalle ja yhtäkkiä olin keskustassa ostamassa uutta kalenteria. Sitten kävelin Eiraan ja sieltä bussilla kotiin. Lähdin seiskalta ja olin kymmeneltä kotona.

Helsinki on vain maailman rakkain ja kaunein kaupunki. Kesällä täällä on niin lämmintä iltaisinkin ja ihmisiä arkisin ei ole juuri nimeksikään liikkeellä. Voi hitsi.

Totesin tuolla liikkuessani, että Tekstailija ei todellakaan ole mies minulle. Häntä ei ikinä saisi kävelylle tuonnne pusikkoon tai Eiraan. Jonkun toisen taas voin kuvitella kävellyllä kanssani... ARGH.

Nykään minua kauheasti kyllästyttää ja ärsyttää kaikki iltaisin, mutta ehkä tämä tästä..? Eilen ajattelin, että lopetan koko blogin, koska tämä on niin perseestä tämä tunne. Mikään ei kiinnosta ja kaikki ärsyttää. Laitan tämän taas miesten piikkiin, ne on niin perseestä.

Mutta ehkä minä vielä yritän ja tämä olo menee ohi...? Nyt nukkumaan.