Edessäni on maailman suurin lautasellinen hernekeittoa. Kyllä, kello on kohta kymmenen, mutta minä en ole syönyt tänään aamupalan lisäksi mitään muuta kuin keksin jäätelön kanssa. Päätä alkoi tunti sitten särkeä, joten totesin että on nälkä. Miten ihmeessä minä elän nykyään näin vähällä ruoalla?

Haluatte varmaan kuulla, että oliko Kurt viime yönä kylässä. Olihan se. Tosin vain musiikkinsa kanssa. Uneni taustalla soi Nirvanan Lithium-kappale. Hmm, ehkä yöllä ei satanut tarpeeksi..?

Minulla ja kummipoika Ykkösellä oli hauskaa viime lauantaina jäätelöllä. Olen siitä lähtien yrittänyt keksiä vuotta nuoremmalle kummipoika Kakkoselle ja minulle jotain omaa juttua. Ykkösen kanssa meillä on skeittaus (minä siis ostin viime vuonna Ykköselle ensimmäisen synttärin kunniaksi pienen skeittilaudan ja tänä vuonna tuli suojat) ja kiertely Helsingin rockmestoissa, "Tuossa on Tavastia, se on kiva paikka. Kummitäti vie sut sit sinne kun täti pääsee itsekin sinne ja kun kummitädillä on backstage-passi".
Kakkonen on siis vuoden nuorempi ja vähän rauhallisempi tapaus. Söpö kuin karkki! En ole vielä keksinyt meille mitään erikoisempaa, mutta eilen päätin pyytää Kakkosen yökylään ennen koulujen alkua. Tätini (poikien äiti) oli aluksi, että kääk mutta innostui sitten ideasta. Odotan jo innolla Kakkosen kanssa kaksin olemista. Niin söpö ja kiltti poika kyseessä on.

Vanha työkaveri oli tänään kylässä. Kävimme Itiksessä ja sorruin ostamaan uudet legginsit (samanlaiset kuin vanhat, joita rakastan ja jotka ovat aina likaiset), vaaleanpunaisen tunikan, jossa on valkoisia raitoja ja sitten ostin mustan tunikan, joka osottautui kotona shortsihaalariksi. Mutta silti aivan ihana! Legginsit olivat 9,90, vaaleanpunainen tunika 4,90 ja shortsihaalari 7 euroa, mutta tingin 10% alennusta melkein irronneen napin vuoksi. Nauroin työkaverille, että taidan kohta syödä tonnikalaa tai olla syömättä (mikä näyttäisi onnistuvan tooodella helposti, heh heh).

Ei Blondeja tänään.

PAITSI! No, tässä ei ole kyse samasta Blondista, mutta blondista kuitenkin... Tämä rakas serkkuni, yksitoista vee, on kovasti rakastunut (niin kuin sen ikäinne voi rakastua) Duudsoneiden Jarppiin. Siis ihan totta. Siihen peukalottomaan... hulluun. Ja serkku sitten on saanut päähänsä, että jos minä sanon Jarpista "hyi" rakastan tätä toista keulakuvaa, eli Jukkaa. Serkku jopa väittää, että minulla on jopa oma äänensävy Jukalle! Jotenkin bestiskin on lähtenyt tähän mukaan ja eilen sain kuulla Jukasta taas pariin otteeseen. Kahvilassa oli paras juttu:

Minä: "Katoin peilistä ja näytän ihan joltain landepaukun morsiolta"
Bestis: "Hihih, Tekstailijan morsio"
Minä: "Ahh, täytyykin laittaa heti viestiä! Noei. Kyllä musta taitaa silti joskus tulla jonkun maajussin morsian... Se olis niin EI-mua, että se kyllä tapahtuu."
Bestis: "Nii, hihih, Jukkaaaa..."
Minä: "Mikä toi Jukka nyt on?! Miks aina Jukka??!!"
Bestis: "Koska Jarppi on jo viety."
Minä: "Niin, joo... Hehhee. Voi serkku... Hehhehe"
Bestis: "Hehehe"

Minulla on pinossa monta kirjaa, lainassa epävirallisilta kummeilta monta leffaa, iso pino lehtiä luettavana... Silti jumitan aina jotenkin ja en jaksa lukea tai katsoa mitään. Mutta jos tänään? (Aina minä ajattelen noin.) Täytyisi laittaa osoitteenmuutoskorttejakin postiin ja KAIKKEA. Täytellä anouksia ja plaaaaah. Tänään sain siivottua, yllätys yllätys. Työkaverin ollessa täällä veimme viimein ison pahvilaatikollisen vanhoja Demi-, Suosikki- ja muita lehtiä keräykseen. Sitten imuroin vähän ja järkkäsin muutenkin. Tosi kohteliasta, mutta tiskaaminen ja siivoaminen on kivempaa kun on seuraa. Saa jutella jollekin. Niin no, onhan minulla nämä kummitukset. Kyllä minä tänään Kurtille sanoin, että olisi ihan mukava jos se täällä majailee, niin jätkä voisi joskus tiskata.

Huomenna en mene traditionaaliselle sunnuntaipäivälliselle Alppiharjuun, mutta pidämme omat bestiksen kanssa. Ensi viikko onkin tyhjä, mutta nopeasti nuo aina täyttyy. Sanoin eilen, että minullahan ei ole elämään eikä ikinä mitään tekemistä, mutta bestis nauroi ja sanoi ironisesti: " 'Mulla on seuraavaksi vapaata... ens viikolla' ". No, niinhän se välillä on. Maanantaina täyttyi tämä viikko lopullisesti kymmenessä minuutissa.

Ai niin! Ensi viikolla saan ruokavieraita! Kauan Suomi-matkoilla ollut koulukaveri tulee siis-öö-ei-ole-mutta-on-kuitenkin-tai-siis-ei-ole-poikaYSTÄVÄ-ihmisensä kanssa syömään ja tsekaamaan kämppää. Niin ja tuon ylipitkän puhelun aikana, jonka puhuimme tuossa yksi päivä, sanoin etten ikinä ole jutellut tuolle ystäväpojalle-poikaystävälle, joten tämäkin korjaantuu nyt.

Nyt menen pesemään meikit pois ja sitten istun lattialle lukemaan lehtiä ison teekupin kanssa. Nauttikaa, rakkaat.