Olin tänään teellä lempikahvilassani erään vanhan ystävän kanssa. Puhuimme hänen kanssaan miehistä (todellisista ja "todellisista") ja elämästä. Siitä kuinka me olemme lähentyneet lukion alettua. Sanokaa minun siis sanoneen, että lukio muuttaa ihmisiä! Joidenkin kanssa välit saattaa siis vähän kylmetä tai muuttua ja joidenkin kanssa onkin yhtäkkiä paljon tekemisissä ja angstaa lukion tylsyyttä. Suunnittelee karkausta rikkaisiin naimisiin ja niin edelleen. Elämä muuttaa.

Luin tässä pari päivää sitten, että eräs mahdollinen tuleva aviomieheni (hahhah) oli joutunut sairaalaan.Tänään luin erään toisen ihmisen joutuneen sairaalaan. Molemmat ovat tuolla jossain, mutta eivät siis tässä, minun elämässäni henkilökohtaisesti. Se toinen (aviomiesehdokas) on ollut mieheni jo kaaaaaaauan, mutta tämä toinen nyt on sellainen, että en ihan kutsuisi minun mieheksi. Silti olin vähän järkyttynyt, että mieheni valtaavat nyt sairaaloiden sänkyjä!

Huomenna olisi ollut tarkoitus nähdä koko nelikon voimin ennen kuin nämä kaksi lähtevät matkoille. Bestis ei pääse, hänellä on töitä. Eli minä ja nuo kaksi keskenään bestistä kuuntelemassa matkakuumetta. Hell yeah. Tosin ainahan minulla on tämmöinen olo kun kuulen, että olen kolmistaan heidän kanssa. Okei, tunnustan jotain. INHOAN kolmistaan olemista, oli kyseessä ihan ketkä tahansa! Anteeksi nyt vain, mutta tyttöporukoilla en ikinä ole kokenut kolmistaan olemisen olevan mukavaa ja ongelmatonta.

Juuri nyt ei huvita tavata meidän Mirandaa, joka on nyt viikon sisällä teilannut kahdesti iloisuuteni parilla lauseella "realismia" tai omaa suoraa mielipidettään. Tiedän kyllä syynkin näkemisen huvittamattomuuteen; olen ollut liikaa tekemisissä ko. henkilön kanssa. Ainakin tuo parin viikon loma hänestä tekee ihan hyvää, anteeksi vain.

Tänään on ollut parempi päivä Blondin suhteen. Olen ajatellut vain pari kertaa ja nekin ovat olleet kevyitä ohimeneviä hetkiä.

Se on ärsyttävää ihastua ihmiseen, jonka kanssa ei ole sillä tavalla tekemisissä. Sitä kuvittelee ehkä tämän luonteen tietynlaiseksi ja sitten se voikin olla ihan päinvastainen! Ja mitä jos jossain vaiheessa ihastuukin siihen itse luomaansa ihmiseen, ei siihen oikeaan ja hengittävään? Tästä syystä minä pyrin pitämään taulut tyhjinä nykyään. Yläasteelta jäi siis jotain oppeja käteen...

"Hiton lukio! Mulle tulee hemmetin pitkät kaks vuotta!", huudahdin minä ja painoin pääni pöytään.
"Mut periaatteessa se kolmas vuosi on ihan läpiheittojuttu. Ei se oo ees kokonainen, puolikas melkein vaan", kaveri vastasi.

Tänään on sellainen päivä, että julistan olevani ei-ihastunut. Minä en kaipaa ongelmaa nimeltä miehet tai jaksa kärsiä sdänsuruista, joihin kaikki aina päättyy. Haaveilen vain isosta ja karvaisesta miehestä (Vince Vaughnista) sekä noin sadasta muusta minua puolet vanhemmasta ja rikkaammasta miehestä. Tuleva mies vaihtui minulla tänään lauseesta toiseen. "Sit me nälkälakkoillaan yhdessä herra X:n kanssa. Mutta sit kun mä ja herra Y ollaan naimississa, niin tää katu suljetaan mulle. Herra Z, joka on mun henkivartija, sulkee möreällä äänellään tän kadun."
On pajon helpompi ajatella noin. Ei tarvitse ahdistua mistään tunneista, mahdollisista tyttöystävistä, tyhmistä kavereista, paskoista musiikkimauista tai MISTÄÄN. Mutta kuten eilen totesin maratonpuhelussa: kohdistan tunteeni aina johonkin muuhun. Tiedättehän te tarinan minusta ja Kuopiosta? "All the evil comes from the city of Kuopio"?

Kello on "noin vähän" ja minua väsyttää. Mitä jos ottaisi ilon irti ja menisi nukkumaan? Joohei. Kuuntelisi unilaulun, joka on Matallicaa. TÄMÄ juttu täytyy kyllä nyt kertoa. Siis tämä minun kesämissio on kuunnella Metallicaa, joka on ihan perseestä. Monta monta vuotta tuo bändi on ollut kasassa ja kaikki biisit ovat samanlaisia! Tai siis Nothing Else Matters (hidas), Whiskey in the Jar (cover) ja sitten on ne loput, eli kappaleet joita kutsun nimellä "Tutu-tu-pum-pum-pam-tum-tilu-lilu-lilu". Koska noin joka toinen kuuntelee Metallicaa mietin tässä kerran, että mikä hitto siinä voi olla niin hyvää. Itse en ole kummemmin kuunnellut, mutta inhoan vain. Joten sivistyneenä ihmisenä päätin tutustua ko. bändin tuotantoon JA sitten voin todella haukkua bändiä, koska tiedän siitä ja sen tuotannosta jotain.

Minulla on outo olo. Ahdistaa juuri nyt olla yksin ajatusten kanssa, mutta ei ole ketään mielessä tai maailmassa, jonka seuraa kaipaisin. Pelottavaa.

Asioita, joita juuri nyt haluan:
- nukkua
- kunnon flunssan
- tyhjän tiskialtaan
- täytetyn toimeentulotukihakemuksen
- vähän vielä teetä
- eipäs kun vettä.

Hyvää yötä rakkaat. Ja kiitos muuten ihanille, jotka ovat jotenkin tsempanneet ja kommentoineet tänne. Ihanaa, että kirjoitukseni viihdyttävät. =)