Olen istunut kohta tunnin koneen ääressä tuijottaen listaa, jossa on online-tilassa olevat Facebook-kaverini. Välillä olen sulkenut oman Facebookini, katsonut dvd:tä, jutellut mesessä, päivittänyt sivua... Silti se yksi nimi on siellä koko ajan. Vihreä pallo nimen perässä, ei suostu lähtemään.

Hiton blondi!

Jos en saa häätöä imurini vuoksi, joka on maailman pienin ja äänekkäin, tai koska kiljun Fab Fiven kanssa sängyllä Sinkkuelämän Smithin perään, niin tulen varmasti saamaan häädön, koska ulisen ja laulan koneelleni. "Mene poooooiiiiiis, meneeeee pooooooiiiiiis" Mutta se ei tottele.

Ehkä sekin istuu koneensa ääressä ja odottaa, että minä lähden. Salaisten ihastumisten versio nolojen parien "lopeta sä ensin"-puheluista. "Menis se eka, en mä viiti.. Menis nyyt... Meneee..."

PUOLIKUU! Hahah. (Puolikuu tarkoittaa Facebook-onlinessa siis kai sitä, että tyyppi ei ole käyttänyt aktiivisesti sivua vähään aikaan ja on ehkä tekemässä jotain muuta tai lähtemässä pois.)

Asiasta kolmanteen. Back to blondie. ... JOKA TAPAUKSESSA! Aion siis palata normaaliin ja värjätä nämä aikansa tummina olleet hiukset jälleen vaaleiksi. Minä olen sielultani blondi, piste. Värjäsin hiukseni tajuttuani, että eräs herra onkin ihan idiootti ja kaipasin kipeästi jotain muutosta. Parin viikon päästä, 9.6.2008, seisoin kylpyhuoneessani bestikseni kanssa ja laitoin mustaa mönjää päähäni. Tunnin päästä olin brunette. Viikon päästä se kylpyhuone ei ollut enää meidän.

Sanoin äidille tänään, että blondina olo vain tuntuu omalta jutultani. Äiti ymmärsi. Sanoin: "Tuntuu, että sitten se ympyrä viimein sulkeutuisi." Äiti vastasi: "Sitten se kaikki olis viimein ohi." Niinpä.

Katsoin kaksi jaksoa Californicationia. Pääosassa Hank, kirjailija. Asuinpaikkana Los Angeles ja ongelmana entinen vaimo tai tyttöystävä.  Jotenkin en ole vielä selvillä, että olivatko he naimisissa vai eivät... Kuitenkin. Hank rakastaa yhä tätä naista. Ja alkukohtauskessa Hank menee kirkkoon pyytämään apua, koska ei osaa enää kirjottaa. Sitten tapahtuu kaikenlaista, jota en kerro... Selviää kuitenkin, että Hank ei ole kirjoittanut mitään muutettuaan New Yorkista ja erottuaan vaimostaan/tyttöystävästään. Sen sijaan Hank juo ja panee naisia.

Minä en ole kirjoittanut sanaakaan muutettuani Vantaalta ja sen sijaan että naisin eri ihmisiä tai joisin, minä syön kaikkea ja leivon. Se syöminen lähtee kohta lapasesta. Tänään meni suklaajäätelöä aika paljon, ei sentään koko pakettia, mutta kuitenkin. Jälkikäteen tuli etova olo ja melkein teki mieli oksentaa. Joku järki tähänkin on tultava! Come on!

Järjestä puheen ollen... Nukuin tänään yhteen. Kello oli soimassa yhdeltätoista ja sitten olinkin liian väsynyt noustakseni vielä. Yhtäkkiä kello olikin yksi. Posti oli tullut, työntekijät lähteneet kotiin, aurinko tullut sateen tieltä... Ei tervettä elämää. Ihan totta. Mielummin eläisin sellaista mukavaa mummoelämää. Kymmeneltä nukkumaan, viideltä ylös. Tai jotain vastaavaa,

Sen lisäksi, että en osaa enää kirjottaa, blondit lukiolaiset vainoaa ja elän New Yorkissa (tai sen aikaa...) asuntoni alkaa muistuttaa jotain... sekaista... jotain. Eilinen puurokattila on yhä tiskaamatta. Huomisesta alkaen alan elää kunnon elämää. En syö liikaa jäätelöä ja siivoan. Käyn pesemässä pyykkejä. Huomenna se alkaa.

Ainiin. Ikinä ei voi syödä liikaa laktoosipillereitä! MUISTAKAA SE!

Hyvää yötä ja uutta elämää odotellessa.