Onko minussa vikaa vai tekeekö Vuodatus jotain tilttejä kirjoituksilleni? Eilen kirjotin aika lyhyen tekstin ja tallensin/julkaisin sen. Se näkyi itselläni viininpunaisena Kirjoitusket-listassa ja klikatessani näkymää blogiin näin vain tyhjyyttä blogini nimen alla. Tarvitsen henkilökohtaisen assistentin, joka huolehtii tästä blogista ja sen päivityksistä. Olen oikeasti maailman huonoin näiden koneiden kanssa!
Edelliseen kirjoitukseen selitin sitä, että tätini meni naimisiin ja mumma tuli kylään. Myös tädin miehen äiti tuli kylään. Maistraatista menimme syömään ja sitten kotiin kakkukahville. Join eilen neljä lasia kuohuviiniä ja se oli mukavaa. Toivoinkin salaa, että olisin viettämässä mukavaa iltaa parin siiderin tai kuoharin kanssa jossain kaveriden kanssa. Mitään könkön-tönttö-kännejä ei Erkkikään halua vetää ja minä nyt varsinkaan perhetaustojenkaan vuoksi.
Juhlapyhät ovat minulle ihan samaa kökköä. Pääsiäinen, vappu, juhannus... Silloin kaupat ovat kiinni ja ihmiset ryyppää. Eivät siis suosikkejani.
Milloin juhannus olisi täydellinen? Eilen haaveilin juhannuksesta Pohjanmaalla kuunnellen Suomi-Pop-radiokanavaa. Minulla olisi kukkamekko ja... blondi mies. Henkilöllisyydestä en tiedä. Mutta kuitenkin...
Samassa hetkessä suussani maistui ruisleipä ja kahvi aamupalalla. Maitokahvi ja ruisleipä maksamakkaralla. Niitä söin aina isällä aamupalalla lukiessani paikallista Hesaria, eli Ilkkaa. Ihme tunnelma!
Illalla mumma kehui kolmea muuta lapsenlastaan, jotka ovat kaikki tätini lapsia. Pojat olivat niin valloittavia ja tyttö oli niin täydellinen -sosiaalinen, urheilullinen ja hyvä koulussa. Yritin keskittyä tv:stä tulleeseen 70-luvun kopiokomediaan, mutta kuulin kaiken. Ei sanakaan minusta. Jossain vaiheessa puhe kääntyi lapsuuksiin, että noilla kolmella on niin onnelliset oltavat ja mahtava äiti. Nousin sohvalta, kiipesin portaat ylös ja itkin.
Myöhemmin nukkumaan mennessä kuulin oven takaa kuinka mumma keskusteli tätini miehen kanssa minusta, "on siinäkin tytössä hyviä piirteitä". Oli kuulemma ihmeellistä kuinka täti ja mies ovat jaksaneet ottaa minut tänne. Sitten alkoi äitini haukkuminen. Hänellä ei ole enää ketään. Siinä vaiheessa menin alas sanomaan tädille, että siellä se mumma taas puhuu paskaa äidistä. Aloin itkeä hulluna ja täti meni ylös. Istuimme tädin miehen kanssa olohuoneessa ja sitten hän nousi ja meni katsomaan, mikä tilanne ylhäällä on. Täti tuli alas ja menin hänen kainaloonsa itkemään sitä, että kaipaan minäkin huomiota ja edes joskus kehuja mummalta. Puoli tuntia istuin siinä tädin vieressä sohvalla, kävin heidän seuranaan ulkona (he polttivat tupakat) ja sitten menin nukkumaan.
"Viekää minut sinne, missä hän on" - Lautturi/PMMP
Nyt kevyempiin aiheisiin.
Tänään heräsin kummipoikien hypätessä päälleni. Isompi jäi vielä viereeni "nukkumaan". Aamupalan jälkeen lähdin käymään kaupassa. Uusin Trendi oli ilmestynyt, tiesin sen. Katselin lehtiä lehtihyllyillä ja selailin uusinta Seiskaa. Katsossa oli juttua Duudsoneiden juhannuksesta. Pieni vinkki heiltä: dynamiitti on oiva rakennusväline. Jep. Katselin Trendiä muovipaketissa, tuplapakkaus. Kaksi yhden hinnalla - toukokuun ja heinäkuun lehti hintaan 6,90. Minulla on jo kaikki Trendit tältä vuodelta, joten pohdin ostosta hieman. Sitten huomasin otsikon kannessa: "Tätä et tiennyt Kim Heroldista". Lehdet lähtivät mukaan.
Kävellessäni vesisateessa kotiin hymyilin Kimpsukalle. Ohitseni juoksi pariskunta, noin parikymppisiä. Nainen oli mitään sanomattoman näköinen, punaiset hiukset. Mies oli naurava blondi, hiukset ponnarilla.
"Mä haluan blondin miehen."
Mietin muuten tuota Trendiä lukiessani, että voisin leikkauttaa itselleni hienomman nenän ja tehdä jotain tisseilleni. Ihan kummallista!
Rakas pappani (mumman aviomies kohta viidenkymmenen vuoden takaa) tulee tänään tänne. Soitin hänelle, koska eilen tajusin haluavani ongen. Pappa lupasi tuoda sen mukanaan liikkeestään.
Illalla ajattelin meneväni ongelle, ajatuksissani suomenruotsalainen Kimpsukka.
Kommentit