Kirjotin tässä joku päivä sitten pitkän selostuksen ja anteeksipyynnöt, mutta painoin jotain nappulaa ja koko teksti häipyi... En ole ihan oppinut hallitsemaan Alex-konettani. Kyllä, sen nimi on Alex. Bestikseni ehdotti Stubbista - syy selviää myöhemmin - mutta se ei ihan iskenyt. Wonder why...

Synttärit on juhlittu noin kaksi viikkoa sitten ja oli mukavaa. Pari henkilöä ei tainnut ihan viihtyä, mutta minä viihdyin. Sain hauskoja lahjoja, mutta ne eivät olleet pääasia. Muistin koko lahjahässäkän vasta Uunon kysyessä, että mitä haluan lahjaksi. En tiennyt. Sain Green Dayn uuden levy, säästöpurkin, picnik-varusteita, Mötley Crüen kokoelman, Von Hertzenien ensimmäisen levyn, salaattiohjeita, pussilakanasetin, teetä, pari kirjaa (mm. Alexander Stubbin päiväkirjan, josta siis nimiehdotus koneelleni. Nojoo, Alex saa nyt kelvata).

Seuraavana päivänä sainkin tietää, että saan heinäkuussa oman asunnon Itä-Helsingistä! APUA! Ei sitä voi tajuta. Kävin viikko sitten katsomassa sitä asuntoa bestikseni ja vanhasta työpaikasta löytämäni All in One Fab Fiven kanssa. He katselivat kämppää ihastuneina ja juttelivat nykyiselle asukkaalle mukavia. Minä kurkkasin kylppäriin ja olin ihan... Täti kysyi minulta, miltä tuntuu. Vastasin: "Emmä tiiä. Odotan, että se tunne iskee sitten siellä. Ei sitä meinaa oikein käsittää. Istun varmaan sit ekana iltana siellä ihan 'haaa' ". Noin varmaan tapahtuu.

Aloitin työt pari viikkoa sitten ja sain potkut viime torstaina. Se työ olikin aika... Pomot oli kauhean tiukkoja ja siellä oli tylsää! Sain kuitenkin tienattua 348 euroa. Mutta kyllähän se ärsyttää, että nyt jotuu mennä kerjäämään vanhaan työpaikkaan, että saisi mennä töihin. Täti patistaa siihen.

Adam Lambert American Idolista on muuten rakkaus! Fab Five on luvannut, että Adam tulee tupareihini Vladimir Putinin ja Ville Valon kanssa. Tosin V.V. ja Adam riitelee, että se vähän on vielä arveluiden varassa, pystyykö ne olemaan samassa asunnossa. (VITSI!!!)

Istun muuten juuri nyt lempikahvilassani ja kirjoitan Alexilla. Oloni on aika hauska.

Olin täällä kahvilassa myös syntymäpäivänäni. Olin juossut yhdeksästä alkaen pitkin kaupunkia ja tunti ennen töiden alkua päätin piipahtaa tänne teelle. Sain suklaapalan ilmaiseksi kerrottuani, että tänään on syntymäpäiväni. Istuin aikani teellä ja soittelin pari puhelua. Kun olin lähdössä Fab Five soitti ja onnitteli. Pahoiteltuaan sitä, että oli tartuttanut Kimpsukkaan (Kim Herold) keuhkoputkentulehduksen (vitsi) hän ehdotti, että näemme puoli yhdeksän jälkeen (työni loppuivat silloin). Niinpä vietin kellolleen syntymäpäivääni/-hetkeäni Kampin Mäkkärissä nauraen vanhoille sedille, jotka tuijottivat ja söivät sipsejä. Harhailtuamme jonkin aikaa lähdin kotiin ja olin siellä yhdeltä.

Viime viikonloppuna riiteilin tätini kanssa ja lähdin aikaisin äidille. Ohjelmassa oli kaupassa käynti, ruoanlaitto ja yleisurheilua. Yleisurheilu on maailman parasta viihdettä musiikin ja kirjoittamisen jälkeen!

Välit äitiin on ollut hieman pakkasen puolella tietyistä syistä, mutta sunnuntaina oli ihana istua sohvalla, juoda kahvia ja katsoa keihäänheittoa. Äiti rakastaa Tero Pitkämäkeä. Olemme aina katsoneet yleisurheilua. Ala-asteella minä puhuin poikien kanssa siitä, kuinka Maurice Greene alkaa olla jo aika vanha. Kukaan ei taida edes tietää, kuka Maurice Greene on? Se kuitenkin on meidän, äidin ja minun, juttu.Yleisurheilu. Siinä me nauroimme ruotsalaiselle neljänsadan metrin juoksijalle, jota kutsumme Wisvasyyläksi. Keihäänheitossa me kannatamme eri miehiä ja väittelemme kovasti voitosta. Minä kapinoin äidille sillä lailla, että kannatan suomalaisen sijasta norjalaista...

Pari päivää sitten kiertelin kaupungilla bestikseni kanssa ja myöhemmin piilovittuilin eräälle hyvälle ystävälleni. En vaan aina jaksa olla sellainen, joka ei suutu mistään.

Jäin kiinni toissapäivänä Kampissa. Ohitsemme käveli pari skeittaria ja toisen mentyä ohi huokaisin: "Ihanan väriset hiukset! Oj! Niin... vaaleat! Ihanat!" Olisitte nähneet bestikseni ilmeen. Vähän ajan päästä huokailin, että blondit on ihania. Kerroin myös tästä samassa koulussa olevasta pojasta, johon en siis ollut ihastunut ja jolle ei siis sovi värikkäät vaatteet. Ahh...

Eipä tässä kummempia. Lupaan kirjoitella taas pian. Siis PIAN! Pysykää hengissä.