Rikollinen toiminta saa uusia käänteitä. Pöllin at the moment joltain nettiä... Mitäs jättää verkkonsa suojaamattomaksi?

Istun tällä hetkellä äidin olohuoneessa patjalla, joka on lattialla. Televisiosta tulee jalkapalloa, jota katsoo äidin miehen poika. Välissämme on vanhanaikainen kahvipöytä. Kundi makaa samanlaisella patjalla. Minua ärsyttää ja toivon olevani yksin jossain.

Kuljin tänään kaupungilla tuon kundin kanssa, eikä siinä mitään. Olen vain saanut vastata ihmeellisiin kysymyksiin koskien Helsinkiä ja tämän kaupungin ihmisiä ja huomannut kuinka ihmeellisiä ennakkokäsityksiä pienemmissä paikoissa on erilaisista ihmisistä.

Eilen katsoimme erästä ohjelmaa, jossa oli homo. Kundi sanoi jotain, että hyi saatana. Olin ihan, että älä nyt viiti, mullakin on kavereita, jotka tykkää samasta sukupuolesta tai molemmista. Siitä alkoikin sitten kysely. "Millanen se Fab Five on?" "Tunntsä lesboja?" Siinä sitten saa antaa jonkinlaista kuvausta, että minkälaisia nuo ihmiset ovat. Yritin jossain vaiheessa sanoa viisaita sanoja kaksi vuotta pidemmällä elämänkokemuksella.

"Siis periaatteessahan ei jotain homoja tai lesboja oo vaan tietynlaisia. Ne on ihan samanlaisia kuin kaikki muutkin ja meitä on niin erilaisia ihmisiä. Mua ei haittaa mihin kukin uskoo tai kestä ne tykkää. Ne on mun ystäviä ja en mä ajattele, että ou mai kaad, toikin on homo. Me kaikki ollaan pohjimmiltamme samanlaisia."

Tänään sitten äidin mies latelio totuuksia sohvalta. "Onpas sukunimi... Varmaan jonkun kinkin kanssa naimisissa." Ja homoista: "Kerran yks yritti iskeä mua ja siitä eteenpäin mä oon ollu kammoinen". Äitini istuu siinä sohvalla vieressä, minä lattialla ja odottelen Tommi Erosta kummittelemaan televisioon.

En nyt kirjoita aiheesta enempää, näen pelkkää punaista.

Tai siis... Kirjoitan. En vain voi ymmärtää tuota asennetta! Tekee mieli takoa heidän päitään seinään ja sanoa, että opetelkaa nyt jumalauta vähän suvaitsevaisuutta!

Tummaihoisten kanssa olen ollut pienestä pitäen "normaalisti". Serkkuni isä on tummaihoinen (en ole ikinä tavannut) ja kerran noin kuuden vanhana sanoin jotain tädilleni neekereistä. Täti sanoi: "Älä sano 'neekeri'. Se on haukkumasana." Se loppui siihen. Homojen ja lesbojen kanssa... Äh, en minä tiedä. Sillä silmällä alkoi kun olin ala-asteella ja siitä eteenpäin homoseksuaalit ovat olleet minulle(kin) normaalia elämää.

Ystävävistäni jotkut käyvät usein kiivasta keskustelua homojen oikeuksista ja itse olen aika hiljaa. Mitä niitä asioita vatvomaan liikaa? Ihan oikeasti. Mielestäni on vammaista, että samaa sukupuolta olevat eivät saisi mennä naimisiin keskenään ja adoptoida. Odotellaan nyt päättäjissä tapahtuvaa sukupolvenvaihdota. Naispappeus oli ihan outo juttu minulle, siis se, että naisia pappeina on ollut vasta 21 vuotta. Tällaisia asioita on paljon.

En minäkään ole mikään neiti Suvaitsevaisuus. Vanhanaikaisia juttuja on päässyt pari kertaa minunkin suustani, mutta häpeän niitä heti päästettyäni sammakon ja pyrin oikeasti avartamaan mieltäni ja muuttamaan pysyvästi ja kokonaan ajatuksiani. Ei vaan muodin vuoksi. Siksi että uskon tosissani meidän kaikkien olevan samanlaisia loppujen lopuksi. Jokainen saa olla sellainen kun kiinnostaa. Piste. Loppu.