Meinasin laittaa otsikoksi "Social Butterfly", mutta se jotenkin.. ei ihan istunut.

Ulkona varjossa plus 11,2 ja viittätoista astetta on luvattu plussaa. Jee. Eilen oli sellaista harmaata, mutta ei satanut. Olisi ollut kiva jos olisi satanut. Allekirjoittaneen pää alkaa olla räjähdyspisteessä näiden ilmojen kanssa...

Sain muuten meikit tänään onnistumaan (kiitos luomivärin lainaamisesta, kummitäti)! Vaatteiksi kaivoin ihan eri vaatteet kuin eilen suunnittelin, oli vaan eri olo. Tänään mennään ihan t-paita & farkut-osastolla. Kengät.. Hmm. Taidan luottaa taas vanhoihin, rakkaisiin V-B ja H-C-kenkiini. Nimet ovat oikeasti pidemmät, mutta jotten leimautuisi täällä ihan friikiksi, jätän nuo nimet oman pääni sisään. Ja joidenkin vanhojen vanhojen ystävieni tietoon.

Laskeskelin tässä yksi päivä, että olen saanut noin kuusi-seitsemän uutta kaveria lähi-aikoina. Ihan friikkiä! Yleensä (aina koulussa) olen hiljainen ja vähän niin kuin outsider. En ole suosittu, en todellakaan. Kavereiden keskessä olen... HMM ... todella puhelias. Uusille ihmisille on todella hankalaa lähteä juttelemaan small talkia, koska en vaan ole sellaisia ihmisiä. Mieluiten heitän jollekin: "Moi mä oon tämä ja tämä. Arvaa mitä hei! Ooksä nähny Jack Nicholsonin perseen? Mä oon. Yhdessä leffassa." Mieluiten siis tekisin noin. Koulussa tuollainen ei vaan totu ja siitä syytän jo noiden ihmisten kohdussa syntyneitä klikkejä (oikeasti varmaan päiväkoti/ala-aste/yläaste-akselilla. Kuhan liioittelin). Ei siihen mennä seitsemän tyypin eteen heittämään läppää Jack Nicholsonin perseestä!

Eilen viimeksi tutustuin paremmin yhteen uuteen ihmiseen. Viime viikosta asti olemme työskennelleet samassa paikassa ja heti aluksi olin, että tuo voisi olla kiva tyyppi. Eilen sitten menin muiden seuraan pilaamaan keuhkojani (he polttivat, minä olin sivussa) ja juttelemaan. Juteltiin siinä kaikenlaista mukavaa. Töiden loputtua huomasin yhtäkkiä olevani tämän yhden ihmisen kanssa Kampin Lidlissä. Siitä sitten jatkettiin Ruttopuistoon (jos olet ei-helsinkiläinen: Ruttis on Helsingin nuorten yksi juomispaikka ja muille se on mukava puisto keskellä kaupunkia. Ja helsinkiläisille: jos et tiedä, missä on Ruttopuisto, HÄPEÄ!) ja juteltiin koko ajan. 

Tulin kotiin vähän niin kuin tunnin myöhässä (kello oli kymmenen yli kymmenen) ja selittelin siinä myöhästyneeni junasta, koska jäin suustani kiinni työkaverin kanssa. Totuus.

Lakko parasta kaveriani kohtaan meni pähkinöiksi. Aamulla 6:25 tuli viesti, olenko kuullut asunnosta mitään. Vastasin, etten ollut ja pitäisi kai soitella sinne Säätiöön päin. "Jos vaan ehtis. Eilenkin tulin tunnin myöhässä kotiin, köh." Totta kai bestikseni uteliaisuus heräsi ja siinä sitten kerroin tutustuneeni uuteen ihmiseen.

Ystäviä ei ole likaa, mutta niitä on välillä hankala saada. Eikä niitä mielestäni voi lähteä hakemaan, "nyt mä tutustun uusiin ihmisiin!" Ne on tullakseen jos ovat. Ja jos hyvin käy, voi päätyä maanantai-iltana uuden tyypin kanssa puistoon istumaan ja nauramaan.