Sain kerran nerokkaan idean keksiä blogikirjoitusten otsikot aina jostain kappaleesta tai levystä tai jostain. Tuo otsikko on jostain Zen Cafen biisistä. Koko kertosäe siinä menee "Laita riippukeinu kiinni keväällä/Pidä jemmarahaa pankkitilillä/Seiso tukevasti sänkys vieressä aamuisin" Muuta en muistakaan ja kappaleen nimi on ihan hakusessa. Sen minä tiedän, että ko. biisi on soinut kohta viikon päässäni ja eilen kiusasin serkkuani laulamalla tälle tuota pätkää aina jos tämä sanoi jotain. Vastaukseksi sain kuulla Lovexin Turnia. Arvatkaa kumpi hiljeni ensin. Minä.

Olen aika ernu, sanan oikeassa merkityksessä. Olen ihan kikseissä tällä hetkellä tästä hetkestä. Pääsin töistä 18.30, hain vähän irtokarkkeja ja suuntasin kotiin. Hengailin vähän aikaa kummipojan kanssa, pesin hiukset, söin kalakeittoa, keitin teetä ja suuntasin ylös. Serkku on yökylässä, joten saan täksi illaksi ja yöksi koko huoneen käyttööni. Olen ihan "JEEE!" Saa vain olla ja.. olla. Lukea niin kauan kuin haluaa, saa olla hiljaa tai kuunnella musaa kuulokkeilla. Nukkumaan saa ruveta kun huvittaa.. Ahh. Esimakua lähitulevaisuudesta, kun jokainen ilta on tämmöinen, jos haluan. Nyt kyllä on ollut aika hulinaviikko, enkä pahemmin ole kotona ollut. Nukkumassa olen käynyt, juu-u. Huomenna on taas lähtö - äidille. Ko. nainen lupasi viedä minut jonnekkin Klaukkalan kirpputorille. "Siellä on halpoja viherkasveja!" Jee.

Eilen paistoi kivasti aurinko päivällä. Oli tosi hauska fiilis. PLUS satuin näkemään pari kertaa erästäkin ihmistä, johon en siis ole ihastunut. On se vaan aika ärsyttävän söpö. Mutta ei siitä sen enempää. Joka tapauksessa hymyilin koko iltapäivän ja oli tosi reilua erään henkilön purkaessa mieltään minulle ja minä vain hymyilen kuin Naantalin Aurinko. Hän kehuikin minua erittäin myötätuntoiseksi, heh heh.

Tämä sama henkilö on kuullut tarinan tästä tyypistä johon-minä-siis-en-ole-ihastunut. Hän kysyi, tietääkö kukaan sitä tyyppiä. Totesin, että kukaan samassa koulussa oleva ei tiedä. Siis jos olet samassa koulussa kuin minä & se poika, tiedät sen pojan, mutta et minun... kamppailua niitä kultaisia kutreja vastaan (sitaatti eräältä ystävältä, joka on luvannut pitää minut kurissa, vaikka onkin eri koulussa). Jos taas on jossain muualla koulussa, tietää minun tunteet, muttei poikaa. Aika monimutkaista. Ja sitten on vielä niin, että lähin koulukaverini epäilee jotain (on epäillyt jo aikoja aikoja), mutta minähän nauran vain räkäsesti päälle. Kaksoiselämä on kyllä hankalaa. Miten agentit pystyy siihen?

Alotin työt tuossa tiistaina ja teen eräänlaista asiakaspalvelutyötä. Täytyypi sanoa olleeni oikeassa; Kuopiosta tulee kaikki paha. Enpä ole noin kymmenestä asiakkaasta kohdanut vielä yhtään mukavaa kuopiolaista. Odotan innolla reissuani sinne. Olen siis päättänyt mennä käymään Kuopiossa joku kerta, mennä katsomaan sitä pahuutta siellä. Kaikkihan on alkanut siitä, että luin monta viikkoa putkeen Hesarista, että Kuopiossa oli puukotettu/hakattu/ammuttu/kaapattu joku. Ja sitten satuin vielä tuntemaan vähän ajan päästä erään tyhmän kuopiolaisen ja siitä sitten tuli tämä slogan: "Kaikki paha tulee Kuopiosta".

On näitä keksimiäni sloganeita enemmänkin! "Metallica on perseestä" ja "Eksä tiiä mistä mä oon kotosin?!" Ei niitä nyt muistu mieleen kun pitäisi muistaa Tuttu tarina.

Luin tässä lehdestä juuri minua lohduttavan tutkimustuloksen. 46% naisista haluaa tummahiuksisen miehen ja vain 20% haluaa vaaleahiuksisen miehen. Eli siis oikeassahan minä olen ollut, tummahiukset rules! Mutta ei ei ei. Eilen ajattelin: "Mä kyllä haluan blondin miehen! Olisin aika erilainen taas, jos kerta joka viides vaan tykkää blondeista. Blondeja miehiä siis on enemmän vapaana! Ja blondithan on kohta kuolemassa sukupuuttoonkin!" Ei hyvä.

"Mikä minua vaivaa?", voisin kysyä. Mutta en minä taida. Olen aika onnellinen tällä hetkellä kaikkine "ongelmineni". Yksikin ilta sanoin kaverilleni meneväni pesemään hampaat, kuuntelemaan Uniklubin "Mitä vittua"-biisiä ja sitten näkemään unia blondeista miehistä. Aika erilaista.