Kohta tulee kesä! Tänään meidän mittari näytti melkein kahtakymmentä astetta plussaa! No jaa, kohta tulee varmaan taas lunta ja pakkasta. En ehtinytkään käydä luistelemassa tänä talvena, pulkkamäkikin jäi kokematta ja lumiukon meidän pihaan teki kummitädin mies ja kummipoika.

Taidan olla aika iloinen persoona. Tai sitten ihan sekaisin. Pohdin tätä asiaa kävellessäni asemalla koulusta. Olin kemian tunnilla kuunnellut erään kaverini tilannetta ja neuvonutkin vähän. Silti hymyilin koko ajan! Toinen tilittää siinä ja minä taas hymyilen. Eikä ole oikeasti edes mitään suurempa syytä. Minä taidan olla iloinen persoona, ou mai kaad! Sitä ihmettelin yläasteen päättyessä, koska eräässä lapussa luki nimeni ja sitten luokkakaverit olivat kirjoittaneet kaikkea mukavaa siihen minusta. "Aina iloinen! Ikinä en ole nähnyt sinua huonolla tuulella!" Se siis taitaakin olla totta! Ja minä kun olen pitänyt itseäni synkkänä sieluna ja neutraalina ihmisenä. Taitaa olla taas kohta identiteettikriisin paikka, heh heh.

Kim Herold - ah tuo suosikki suomenruotsalainen ex-mallini - tippui sitten Tanssii tähtien kanssa-ohjelmasta. Heti maanantaina sain viestiä kaverilta, että otan osaa. Sunnuntai-maanantai-yönä näin untakin aiheesta ja sitten taas viime yönä. Itkin unessa aivan lohduttomana ja Kim itki televisiossa, tosin sen tanssiparinsa vuoksi. No minä itkin sitten senkin vuoksi. "Ei Kim saa tuosta tykätä", huusin unessa. Ja arvatkaas mitä. Heräsin silmät kosteina. Olin siis tyyliin itkenyt oikeastikin.

Laitoin tuossa juuri kummipojan katsomaan Monsterit Oy-elokuvaa. Poika täyttää kaksi ja jo nyt sen voi laittaa tv:n eteen ja tehdä itse jotain "hyödyllistä". Olenpas taas ihana kummitäti. No ei. Olen minä, tiedän sen. Olen THE KUMMITÄTIIIII.

Kuuluisa mafiani (kyllä, olen perustanut mafian) sai muuten viime perjantaina kaksi ninjaa listoilleen. Katselin Duudsoneita, perjantai-rituaalini, ja siinä sitten Jukka & Jarppi leikkivät ninjoja (sytyttivät HP:n huoneen palamaan ja tekivät hienoja kuperkeikkoja ninjanaamiot päässä). Siinä se sitten iski. "Tuossa ovat ne ninjat, joita minun mafiani tarvitsee!" Kovin high profile-juttuihin Jukkaa ja Jarppia ei vain voi laittaa, koska... Well, ne ovat Duudsoneita.

Näin tänään koulussa sitä erästä poikaa. Josta-en-siis-pidä. God damn it! Happi meinasi taas loppua ja sitten alkoi ärsyttää oma reaktio. Vähän myöhemmin totesin taas, että me olemme niiiiiii-iiiiiiiin eri maailmoista, että ei tule ikinä tapahtumaan mitään suurempaa. PISTE. Tämä siis on vain tätä keväistä sekoilua ja ja ja syksyllä kaikki on taas paikallaan.

Lainasin tuossa maanantaina Kurt Cobainin elämäkerran. Kyllä. Miehen täytyy olla a) kuollut, b) heroiininkäyttäjä tai c) nykyään todella vanha, että minä voin pitää hänestä. Mutta jos on kaikkea tuota, on todella kuuma (Nikki Sixx, valitettavasti)! Cobain menee kahteen ensimmäiseen ryhmään ja olen kuunnellut Nirvanaa nyt muutaman kuukauden ajan, joten miksen lukisi tuota elämäkertaa. Cobain on kyllä ollut hullu lapsi! Sen voin sanoa (en ole lukenut lapsuudesta pidemmälle).

Raitiovaunut ovat muuten kivoja. Olen istunut niissä aika paljonkin viime aikoina. Kolmosen reitti näyttää Helsingin laajimmillaan. Kallio - Eira. Helsinkiläisten arkea. Ratikoissa minä saan myös hienoja ideoita/ajatuksia ja ratikoissa on kiva lukea kirjoja. Tosin minä olen vähän harhainen, koska en tykkää "esitellä" kirjoja, joita luen. Pelkään leimautuvani Nirvana-fanaatikoksi lukiessani Kurt Cobain-kirjaa raitiovaunussa. Juu. Harhainen.

Ajattelin tänään illalla käydä saunassa kaikessa rauhassa ja hengitellä. Koskaan ei voi hengittää liikaa. Ja samalla yksin ollessani tykkään miettiä kaikkea tulevaisuuteen liittyvää. Viime aikoina mielessä pyörii tuleva palkkapäivä (tällä hetkellä suunnittelen ostavani uuden kajalin, aurinkolasit ja EHKÄ tennarit) ja oma asunto. On sitä kuitenkin kiva miettiä vähän kauemmaksikin tulevaisuuteen, että mitä sitä tekisi ja ketä sitä tapaisi. Minä ja pääni.. Hah. Myönnän kyllä miettiväniu välillä VÄHÄN liikaa.