Sunnuntaisin on ihana katsoa televisiota ja näitä kolmosen lifestyle-ohjelmia.  Vihreä kulta, Foodoo, Ihana piha, Tila jne. Puolen päivän jälkeen neloselta tulee Frasieria... Ahh.

Eilen ohjelmassa oli kaupungilla pyöriminen. Kävin vaatekaupoissa ja näytin todella coolilta. Oikeasti! Oli kiva kulkea ympäri ämpäri kun tiesi näyttävänsä hyvältä!

Löysin ihan täydelliset farkkulegginsit - mutta titti-di-dii - eipä ollut niihin varaa. Palkka tulee 7.5., eli siihen on vielä nooooooin kaksi viikkoa. Byäääh. Listailin koko ajan mielessäkin sitä, että mitä extraa voisi ostaa ensimmäisellä palkalla. Kamera, tennarit, Iittalan kahvimukeja, hajuvesi, farkut...?

Hyppäsin kolmen jälkeen Stockan kohdalta ratikkaan. Menin sinne, missä tunnen itseni kokonaiseksi. Munkkiniemeen. Siellä pystyn unohtamaan kaiken paskan ja siellä pystyn hengittämään. Aurinko oli korkeralla ja ilma ihanan lämmin. Kävelin tuttuja katuja ja menin rannalle istumaan. Tuntui kuin olisin ollut eksyksissä tai kiertänyt ympyrää ja nyt se ympyrä sulkeutui. Sain itseni kiinni. Olin seissyt siinä keskellä katua odottamassa syksyn ja talven ja nyt löysin itseni. Kuulostaa ihan friikiltä, mutta minun pääni sisällä siinä on järkeä. Ja paras ystäväni kutsui ajatusta söpöksi.

Tänään olen menossa siis kahville/teelle rakkaan ystäväni kanssa. Voin vain kuvitella, kuinka saan taas saarnausta tästä blondiin haksahtamisesta. "Sä et pärjää ilman meitä!" tämä ystävä sanoi minulle viitaten "meillä" vanhaan tyttöporukkaamme yläasteella. "Pärjäänhän", vastasin tyynesti. "Et selvästikään!" sain vastaukseksi. Niin. Ehkäpä niin.

Perjantaina kaipasin todella bestikseni neuvoja ja ajatuksia, koska omat ajatukseni olivat niin hajalla. Eilen sitten tilitin bestikselleni, mutta... Hän on niin itsevarma ja sosiaalisesti rohkea. Minä en pysty mennä juttelemaan ventovieraille ikäisilleni ihmisille tuosta noin vaan.

"Mä leikin taas tulella. Odottelen vaan, että näpit pala."

"Ei ne aina pala."

Niin. No, olen päättäny mennä virran mukana. Carpe diem.

Eilen kävelin Uudenmaankadulla ja näin kauenpana jo miehen. Näytti pelottavan tutulta ja juuri sellaiselta, johon voisin ihastua muutaman vuoden päästä jossain baarissa. Mies käveli minua kohti ja minä häntä. Mustat housut, hiaton paita, mustat pitkähköt hiukset leikattu tietyllä tavalla... Nuori Nikki Sixx, ilman tatuointeja.

Minä uskon siihen, että ihmisen sisällä on monta eri minää. Esimerkiksi viime vuonna yläastetta käynyttä minää ei enää ole, mutta se on täällä sisällä. Tätä minää, joka nyt kirjoittaa, ei ehkä enää vuoden päästä ole. Periaatteessa siis nuori Nikki Sixx voisi kävellä minua vastaan. Periaatteessa, mutta käytännössä se ei ole mahdollista. Minä tiedän sen.

Aurinkoista sunnuntaita!