"Mikään ei ole varmaa", totesin kummitädilleni tässä jokin aika sitten. Kummitäti katsoi minua pestessään astioita ja sanoi: "Nytkö sä sen vasta tajusit?"

Kyllä. Nyt sen tajusin. Kummitäti sen varmaan on joutunut huomaamaan vähän aikaisemmin. Kymmenessä vuodessa Yhdysvalloissa asuneesta nuoresta naisesta on tullut duunarin avovaimo, kolmen lapsen kotiäiti, omakotitalon omistaja, vantaalainen ja kummitytön kasvattaja. Ja hän vaikuttaa onnelliselta. Olen muutaman kerran meinanut kysyä, uskoiko hän tämmöiseen elämään silloin bilettäessään New Yorkissa. Epäilen.

Naureskelen usein sille, että jos vuoden takainen minä näkisi minut nyt, hän kuolisi nauruun tai hämmästykseen.

Minulla on mustat hiukset, joita en olisi kuvitellut omaavani vuosi sitten. Asun Vantaalla kummitätini ja tämän (suur)perheen kanssa. Pidän röyhelöhameita ja käytän korkokenkiä. Suosikkimusiikki on laaja käsite. Lempibändini ON aina lempibändini, siinä ei muutosta. Osaan itkeä. Olen muuttamassa yksin asumaan. Huokailin eilen Kurt Cobainin söpöydelle. Osaan leipoa nättejä pullia (viimeinkin!). Olen opettanut kummipojalleni kaksi sanaa. Siedån pienissä määrin Jone Nikulaa. Olen ihastunut blondiin. Katson Tanssii tähtien kanssa-ohjelmaa vain Kim Heroldin vuoksi ("Siis siinä on vaan niin kiva se... tunnelma! Ja ne puvut! Ei mulla mitään suosikkia siinä oo!"). Haaveilen lyhyestä reissusta kotiseudulleni. Kutsun sitä paikkaa kotiseuduksi. Paljon on muuttunut.

Olen tapellut itseni kanssa hiihtolomasta asti. Olen siis  ihastunut poikaan, johon en ikinä saisi ihastua. Tämä tyyppi on juuri sellainen... Sellainen. Hmm. Olen käyttänyt esimerkkinä pari kertaa sitä, että tilanne on kuin huonosta high school-kirjasta. Outsider tyttö ihastuu koulun cooleimpaan poikaan ja blaa blaa blaa. Ikinä en ole puhunut pojalle. Hänellä on noin miljoona kaveria/tuttua meidän koulusta ja itse tulen ihan eri puolelta Helsinkiä, enkä välitä kovin suuresta possesta. Tunnen ihmisiä, moikkailen niitä, mutta yksin on ihan kiva käydä välillä syömässä. Tämä poika ei varmaan nukukaan yksin! .. Olipas nyt kivasti sanottu. Toivottavasti se kuitenkin nukkuu yksin. Me olemme niin erilaisia ja pelaamme eri joukkueissa, eri pelipaikoissa, eri liigoissa. Hyvä ettei eri lajeissa!

Suurin syy kielteisyyteeni on se, että minä suojelen itseäni. En halua taas kärsiä. Viimeksi olin ihastunut 1,5 vuotta ja sitten se jätkä oli ihan asshole. Hyvn meni. Olen ihan varma, että nytkin olisi sama tilanne. Ei kävisi hyvin. Kuitenkin jossain täällä olen toiveikas, että ehkä sittenkin... Inhoan tämmöistä säätöä. Olen kuitenkin päättänyt, että minuun pätee se ”poissa silmistä, poissa mielestä”-sääntö. Ihan varmana pätee! Kohta muistelen vain posket punaisena, että tommoisestakin mä vähän tykkäsin joskus..

Ah, niin rakas ja arvostamani mumma tuli tänään kyläilemään. Tässähän tämä loma sitten meneekin sopivasti.

Minä ja isoäitini emme tule toimeen ja se onkin sitten vähän monimutkaisempi juttu, mutta mumman saapumista odottaessa ol0 oli kuin kuolemaantuomitulla. Vakiona aina tervehdyshalaus ja mumma sanoi minulle: ”moi moi”. Vähän niin kuin, että heihei, menes siitä nyt. Kertoessani jotain juttua mumma katsoo minua vähän kuin jotain alamaista, että ei tuon jutut ole kovinkaan mielenkiintoisia. Kahvia keittäessä kädet tärisi ja pelkäsin pudottavani kahvipannun. Onneksi mumma asuu neljänsadan kilometrin päässä ja sitä ei näe niin kovin usein!

Taannun aina tosi hiljaiseksi ja vaatimattomaksi. Yleensä selitän juttuja lehdistä ja muusta, mutta mumman ollessa läsnä hymyilen ja leikin näkymätöntä. Pääni sisällä arvostelen mumman sanoja ja tekoja. Haaveilen päivästä, jolloin tuon tänne sitten jonkun pojan mumman silmien alle. Kaikista parasta olisi tietysti tuoda joku todella pahis (mumma on todella ennakkoluuloinen, of corse). ”Tässä on Rami. Kato, Ramilla on ihan lävistys tossa ja kädessä iso tatuointi.” Siinä voisi lentää pullakahvit pöydälle alta aikayksikön. Eniten ehkä kaipaan jotain kilpeä tänne suojaamaan minua mumman arvostelevilta katseilta ja sanoilta.

Täytyy varmaa nyt mennä ja hymyillä taas kiltisti. ARGHHHHH!