Tänään olen paremmalla fiiliksellä, onneksi. Ei sitä itsekään jaksa olla masentunut ja angstata (hah, yksi ystäväni inhoaa tuota "verbiä"). Ehkä minulla onkin hei mielialahäiriö, että mieliala muuttuu nopeasti? Maanis-depressio tai joku? Noh, noh. Leikki sikseen.

Aurinko paistaa ja minulla on tänään tapaaminen paikassa, jossa käyn juttelemassa tuon masennuksen tiimoilta. Ei, se ei ole psykologi tai -atri. Se on joku muu. En itsekään ole ihan varma, että mikä..

Olin sitten eilen äidin kanssa Ikeassa. Siellä on kaikkea, niin valtavasti kaikkea! Rakastan sitä paikkaa! Ja onhan se kiva katsella kaikkia niitä keittiötarvikkeita sillä silmällä, että kohta noitakin täytyy ruveta ostelemaan tosissaan. Muutan nimittäin yksin asumaan tämän vuoden puolella. Se antaa myös tietynlaista potkua ja piristystä. On jotain, mitä odottaa. Ikeassa on myös aivan taivaallista omenapiirakkaa jäätelön kanssa. Sitä oli totta kai pakko saada! Ajattelin kerrankin riskeerata ja syödä sen nokareen jäätelöä ilman mitään laktoosipillereitä (olen siis laktoosivammainen) ja parin tunnin päästä makasin äidin sohvalla katsomassa Uutisvuotoa ja pitelemässä mahaani. Way to go! Living on the edge and stuff, indeed.

Nyt on UFFeissa ne hullut päivät, eli tavaraa lähtee muutamalla eurolla. Muistelin eilen ennen nukahtamista erästä nahkatakkia Fredan UFFilta. Eihän se siellä varmaan enää ole, mutta jos kävisi katsomassa..?

Paras ystäväni lupasi soittaa minulle sunnuntaina. Eipä ole kuulunut mitään. Perjantaina meidän piti nähdä, mutta eipäs nähty. Hän oli ollut ulkona pulkkamäessä ja menikin sitten kotiin lämmittelemään. Ärsyttävää olla tuohtunut, koska se ihminen ei tiedä sitä! Ihan turhaan täällä murjotan! Soittaisi nyt, niin saisin ottaa käyttööni jäisen asenteeni. Totta puhuessani.. En yhtään tiedä, mitä sanon ystävälleni sitten joskus. "Kiva, että sulla oli mahtava viikonloppu! Mun oma oli ihan perseestä. Niin, kiitos siitä puhelustakin. Se piristi!"

Olen tunnevammainen, eli minun on todella hankala näyttää tunteitani. Perjantainakin ystäväni peruttua tapaaminen mietin hetken ja soitin sitten perään, että toi kyllä nyt ärsytti aika paljon. Ja loppujen lopuksi päädyin vielä selittämään jostain ihan muusta! En osaa olla vihainen, mutta joskus olisi hyvä opetella. Minulla on välillä siihen oikeuskin!

Serkkuni selitti eilen jostain pienistä possuista, joita hän oli käynyt hoitamassa jossain eläintilalla. Siinä sitten keksin sen! Hommaan itselleni minipossun, sitten kun olen kirjailija ja asun siinä isossa talossa yksin! Nimikin on keksittynä (ylläri sinänsä, kyseessä olen kuitenkin minä)!

En ole vieläkään sulattanut sitä baarini muuttoa. Se kuului sinne edelliseen paikkaan! Se oli siellä sopivan pieni. Nyt se on niin iso, että Wallu Valpio istuu ikkunapöydässä ja... argh. Minun baarini! Menen sinne ja teen valituksen. Hah, en varmaan kyllä pääsisi sisään, edes tekemään sitä valitusta...

Sain tänään sähköpostia eräästä paikasta, jonne olin hakenut kesätöihin. Kieltävä vastaus, syynä lama. Milloin tämä taantuma loppuu? Hoi, Jyrki Katainen?!

Tänään onkin ensimmäisen rockbändini (, jota aloin fanittaa) laulajan synttärit. 37 vuotta... Huh huh. On se silti aika kuuma. Varsinkin nahkatakissa ja aurinkolaseissa, heh.

Keväistä tiistaita kaikille! Syökää vaikka munkkipossu maitokahvin kanssa ja ajatelkaa minua.