Ihmiset satunnaisin väliajoin ehdottavat minulle salakavalasti, että mentäisiin leffaan. Ei siis mitään treffejä. Sitten kerron heille: "Mä en käy leffassa" ja ihmiset kysyy, että miksen ja kerron ne tietyt syyt.

Kävin viimeisen kerran elokuvissa 20.5.2009. Viikonpäivänä se oli perjantai. Muistaakseni. Minun päälläni oli musta t-paita ja röyhelöinen kukkahame. Olin menossa viettämään viikonloppua äidille ja muistaakseni aamulla mennyt kouluun äidin luota. Asuin silloin vielä Vantaalla.
Pääsimme aikaisemmin töistä tai jotain. Joka tapauksessa istuin Mäkkärissä parin työkaverin kanssa ja lopulta saatoin toisen junaan ja vilkutin. Minä päätin viettää laatuaikaa itseni kanssa ja hei - taskussa oli ilmaislippu leffaan! Päätin siis mennä katsomaan jotain mukavaa. Minulla oli pari vaihtoehtoa, mutta en muista niitä enää. Menin Asematunnelin K-kauppaan ja samassa kun olin astumassa sisään, niin sieltä oli tulossa ulos entinen ihastukseni. Pahaa laatua. Hänellä oli mukanaan tyttöystävä sekä aurinkolasit. Hän näytti rocktähdeltä ja hymyili onnellisena tyttöystävänsä kanssa.
Minä muserruin ihan täysin. Olin menossa ostamaan salmiakkia leffaan, mutta tartuinkin vesipulloon ja marssin kaupan nurkkaan. Olisin halunnut mennä maahan istumaan ja itkemään, mutta sitten olisin jäänyt ikuisuuksiksi sinne, joten tartuin vesipulloon, menin kassalle ja juoksin liukuportaat alas. Soitin EPYlle, joka vielä silloin oli Paras Ystäväni. "Puhu mulle jotain tai mä alan itkeä" Kampissa olin rauhottunut ja päättänyt jo leffankin, jota menen katsomaan. EPY ei ollut aluksi varma valinnastani, mutta lopulta itse elokuvan nimi sai hänet "antamaan luvan". Kävin toisessa kaupassa ostamassa suklaata ja puhuin pari lausetta äidin kanssa puhelimessa. Sitten astuin yksin siihen leffasaliin katsomaan elokuvaa.
Se leffa oli He's Just Not That Into You. Minä join appelsiinivettä ja söin mansikkajogurttisuklaata. Elokuvassa oli Jennifer Aniston, se Russel Crowen nainen Kauniista mielestä, Drew Barrymore, Ben Affleck, Scarlett Johansson ja joukko kasvottomia näyttelijöitä.
Se yksi jäi kyllä mieleen. Se yksi mies... Sillä oli vaaleansininen kauluspaita ja farkut. Se meni ostamaan kaljaa kaupasta, oli naimisissa sen Russel Crowen naisen kanssa ja alkoi sähläämään Scarlett Johanssonin kanssa. Kun se mies astui kuvaruutuun, niin minä ajattelin: "Toi on mun! Toi on mun uus Jude Law!"
Leffa oli ylipitkä ja puolessa välissä minulle tuli kauhea vessahätä. Istuin jalat ristissä viimeiset puoli tuntia ja suunnittelin jopa lähteö kesken kaiken, mutta se mies siinä oli niin ihana ja olisi vähän noloa lähteä kesken kaiken. Leffan loputtua juoksin vessaan ja sitten bussiin. Ajattelin entistä ihastustani, mutta kerroin kaikille tuosta ihanasta kauluspaidallisesta miehestä He's Just Not That Into You-leffassa.

Kyllä, viimeisellä leffareissullani löysin Bradley Cooperin.

Jude Law'n löysin vuonna 2005. Elokuva oli Alfie, äiti päiväunilla ja minä rakastuin heti. Se aksentti, se hymy, ne hiukset, ne silmät! Puku päällä Jude on juuri sellainen "hei, olen ihanan tuoksuinen ja haluat herätä vierestäni"-mies. En oikeasti keräile sellaisia, koska yleensä miesmakuni on mahdollisimman tummatukkainen ja mielellään tatuoitu all over. Sellaisia tuoksuvan näköisiä miehiä ei voi olla kuin yksi kerrallaan. Jude sähläsi Sienna Millerin kanssa, sitten lastenhoitajan ja minä en enää jaksanut. Rakkaus vain hiipui normaaliksi kuolaamiseksi.

Vaihdoin Bradleyyn. Kaikki meni todella hyvin, mutta sitten näin My Blueberry Nightsin. Luulin olevani valmis kohtaamaan Juden. Ei se pystyisi minua enää hurmaamaan! Ja paskat! Se aksentti! Se hymy! Hitto. No, avauduin tästä täälläkin ja Brändeliinikin avautui (hahah). Stockan Jude Law-mainos vainosi hetken, mutta viime kerralla Stockalla olin ihan cool ja katsoin eri suuntaan kuin Jude. Mutta tällä viikolla näin Sinkkuelämää kakkosen ja siinä on ne pari vitsiä Judesta. Ja eilen Miranda näytti minulle Sherlock Holmesin ja minä sanoin ennen sitä "mulle kelpaa Jude Law kaikissa muodoissa!" Tänään saatoin vahingossa vuokrata Closer-leffan ja siinä on Jude aksentteineen.

Kävelen jääkaapin ohi silmät kiinni, koska jääkaapin ovessa hymyilee Bradley Cooper. Tämähän on ihan selkeää pettämistä! Minä hylkäsin Juden ja otin Bradleyn tilalle ja nyt yhtäkkiä Jude astuukin kehiin vähitellen ja Bradley... ARGH. Minä en usko pettämiseen ja silti minä petän! Mirandan mielestä on parasta vain toivoa, että B ja J eivät pääse/joudu ikinä samaan leffaan.

Jos joutuvat, niin se on sitten itkunaurukohtaus ja erittäin humalainen leffakatselu dvd:ltä.

Ja kyllä, olen totta totisesti tämän kaiken kanssa ihan tosissani!! AHAHAHAHAHAH.